Uusi kaupunki, uudet kujeet... vai?

Hekatekin päästi tyttömäisen tirskahduksen, kun Shii puhui lainkuulijaisuudestaan. Ei tuota voinut ottaa vakavasti pokerinaamalla edeten edes vahingossakaan, koska silloinhan tämä pieni keveys olisi oitis voinut rysähtää jaloiltaan takaisin lattianpintaan. Ja kyllä niitä ehdotuksia lopulta sateli jopa niinkin paljon, että rastas aivan yllättyi toisen aktiivisesta puhumisesta. Ehkä tämä oli juuri se naru, jota olisi pitänyt alun alkaenkin tunnustella ja sitten nykäistä itsevarmasti.
"Tai voimme aina repäistä sen sivun, taittaa repeämäkohdan piiloon ja sitten tehdä jommankumman ehdotuksistasi aivan rauhassa."
Ehkä koko kirjan vienti oli turhan uhkarohkeaa ? Jos hän oikein muisti, niin he olivat ensimmäiset, jotka olivat kirjoittaneet kyseiselle sivulle sekä mikään oven ulkopuolelta tullut ääni ei vihjannut uusista vieraista. Mutta eihän sitä tiennyt kuinka äänieristeisiä nämä majatalon ovet nykyään olivat.
"Siinä tosin menee aikaa ja tarvitaan hienovaraisuutta.."
Tämä huokaisi ja antoi kätensä mennä kieputtelemaan hiuskimppua sormensa ympärille. Ehkä Shii oli heistä kahdesta se käytönnän ihmelapsi, joka onnistuisi hoitamaan homman kunnialla kotiin - Hekate itse kuitenkin rääpisi vastakkaisenkin sivunpuolen irti ja petos paljastuisi heti.

"Sinähän voit plärätä sen vieraskirjan kanssa, kun minä harhautan hieman nuokkuvaa rouvaa ? Vien hänet haukkaamaan raitista ilmaa."
Niinpä niin, vastausta ei jääty taaskaan edes odottamaan, kun rastas jo käänsi oven kahvaa ja kiepsahti syntyneesta raosta ulos. Nopean silmäniskun pysyi havaitsemaan, jos oli tarpeeksi tarkkakatseinen. Ja niin.. se emakko. Siellä mokoma levisi tuolillaan, varmaan kohta pudoten siitä kamalan paukkeen kanssa. Rastas lähti laskeutumaan alakertaan, vääntäen mitä huolestuvimman ilmeen kasvoilleen.
"Voi hyvä rouva, että olette vielä täällä!"
Sanojaan tehostaakseen nuorekko läimäytti kätensä yhteen, muttei liian kovaa, että se olisi voinut herättää jonkun asiaankuulumattoman huomion. Vanha rouva kyllä hätkähti ja pyyhkäisi kuolaa suupielestään pois tuimasti mulkoillen.
"Mitähän sinulle saisi jälleen olla ?
Vai ei tuo edes enää pyrkinyt teitittelemään ? Johan oli epäkohteliasta käytöstä asiakasta kohtaan.
"Näin ikkunastani jotain, joka teidänkin olisi syytä nähdä. Jotkut nuoret polttelevat kyhäämäänsä nuotiota majatalonne seinän vieressä, enkä usko teidän haluavan koko kauniin tulolähteenne syttyvän tuleen."
Nyt vasta kurppaan syttyi kipinä, joka nostatti tuon ylös penkistä ja avusti tuon nappaamaan lyhdyn nihkeiden näppiensä väliin. Majatalo taisi olla rouvan koko elämä, kun noin tantta terhakoitui. Kuin yhteisestä päätöksestä rastas lähti johdattelemaan heitä ulko-ovelle, vilkaisten vielä olkansa yli rappusten yläpäähän. Tule jo, Shii.

[[ Eii ongelmaa, kärsin toisinaan samasta. ]]

[ Joo. Ja minulla jostain syystä tullut taas hirveä identiteettikriisi Shiin kanssa, kun en tiedä, pidänkö siitä vai en. *reps* "Tantta terhakoitui..." Ihana. ]


Shiin olisi tehnyt mieli heittää Hekatea jollain, kun tämä harhautti emakon noin läpinäkyvästi - eihän hänelle jäisi lainkaan aikaa tehdä mitään, sillä tämä tajuaisi heti ulos päästyään tulleensa huijatuksi. Ja jos hän olisi silloin näkyvillä, häntä eivät jumalatkaan pelastaisi. Sitä paitsi, miksi hän oli edes suostunut tähän? Nyt kun hän tajusi ajatella asiaa tarkemmin odottaessaan, että kaksikko häipyisi hieman kauemmas, ei tässä tuntunut olevan mitään, mikä hyödyttäisi häntä.

Kenties Hekaten miellyttäminen...

Nuorukainen ravisti moisen joutavuuden nopeasti mielestään ja lähti sitten vaivihkaa siirtymään kirjaa kohti, kunhan kiinnijäämisen riski oli hänen mielestään kutistunut mahdollisimman pieneksi. Joko se oli tuuria tai silkkaa kurpan huolimattomuutta, mutta kirja oli yhä levällään tiskillä siitä kohtaa, mihin he olivat nimensä kirjoittaneet, joten hän säästi aikaa kohdan etsimiseltä.

Varkaan sormet olivat tottuneet tällaiseen näpertelyyn - vaikka hän ei ehkä repinyt kirjojen sivuja, hän oli kuitenkin tottunut työskentelemään tällaisissa olosuhteissa. Kiireessä ja paineessa huolellisuutta ja varovaisuutta vaativan työn parissa, siis. Hän alkoi varoen repiä sivua irti, käsitellen sitä yhtä varovaisesti kuin kauppias käsitteli posliinista tehtyä kauppatavaraa, ja kenties vielä hieman varovaisemminkin.

Feeniks oli ehtinyt repiä melkein koko sivun irti, kun hän kuuli askelten palaavan sangen kipakkaan tahtiin takaisin - tantan tuohtuneet askeleet, kun tämä oli kenties tajunnut tulleensa huijatuksi, ja tämän harhauttajan hätäiset askeleet tämän perässä rastaskansalaisen yrittäessä enää turhaan selitellä, mitä oli nähnyt. Mutta Rhuatch tuntui yhä olevan heidän puolellaan, sillä juuri ennen sisään astumista kurpparouva kääntyi vielä äyskimään seuralaiselleen, mikä salli hänelle ne viimeiset hetket repiä sivu kokonaan irti miltei huomaamattoman tarkasti ja palata heidän huoneeseensa.

Shii näytti sivua omahyväisesti hymyillen, kun Hekate palasi huoneeseen.

Noh, idea oli hyvä, vaikka eihän se toiminut käytännössä niin mahtipontisen hienosti. Kun Hekate oli saanut rouvan ulos talosta, niin hän lähti kuljettamaan toista seinänvierustaa pitkin sen toiselle puolelle. Ehkä rastas luotti liiaksikin Shiin näppäryyteen, vaikka siitä ei ollut vielä toistaiseksi tullut mitään kunnollisia takeita. Lyhdyn valo heilahteli nuorekon selän takana sivulta toiselle, kun puhiseva rouva haravoi katseellaan ympäristöä - näkemättä tietenkään mitään minkäänlaisesta ilkivallasta.
"Missä ne koltiaiset ovat!"
Majatalonpitäjä ärähti ja lyhdynsytyttäjä pysähtyi niille sijoilleen kuin etsiäkseen jotain järkeen käyvää selitystä mielikuvitusolentojensa yllättävälle katoamisille.
"He taisitvat livahtaa pakoon.."
Olat kohosivat tottuneesti ylöspäin, kun hän kiepsahti kannoilleen. Nyt kai pitäisi sanoin pitää tuo ulkosalla. Vaan kuinkas kävikään ? Rouvaa vähät kiinnosti jäädä jurraamaan raikkaaseen iltailmaan, sillä tuo hampaita kiristellen puuskahti jotain epäselvää sekä lähti marssimaan kohti ulko-ovea.

Kautta Rhuatchin! Ei tässä pitänyt tällä tavoin tapahtua! Paikalleen jymähtämiselle ei ollut sijaa, kun rastas alkoi ottaa ripeämpää askelta käyttöön kiertääkseen emakon edelle.
"Voi älkäähän nyt! Auttaahan minä vain yritin!"
Nuorekko heilutteli käsiään ylösalas hätäisesti, ettei tantelle vain löytyisi keinoa pujahtaa hänen ohitseen. Mm.. tosin eihän sitä tarvittu edes yrittää, kun toinen jyräsi suurinpiirtein päältä eteenpäin. Taisi rouva itsekkin tietää olevansa vaarallinen massapesä halutessaan. Ohi päästyään tuo kuitenkin vielä kääntyi äyskäistäkseen.
"Ja te lähdettekin sen vuoksi heti huomenna tiskin kautta pois!"
Hekate laski sormenpäänsä toisiaan vasten ja koitti parhaansa mukaan olla myhäilemättä tyhmän kuuloisesti. Toki, toki - tiskin kautta varmasti, mikäli jotain todisteita yhä oli jäljellä, että he olivat yöpyneet täällä feeniksin kanssa.

Hekate loikki vihaisten mulkaisujen saattelemana yläkertaan ja siitä omaan huoneeseen. Suljettuaan oven, sai ilahduttava näky neidon vastaamaan nuorukaisen omahyväiseen hymyyn.
"Oi, olet loistava. Voisin vaikka suudella sinua tästä hyvästä."
Varsinainen riemuvoitto, Shii oli totta tosiaan suoriutunut hyvin omasta osastaan - oikeastaan huomattavasti paremmin kuin haukun saanut rastas. Hän vielä silmäili feeniksin hyppysissä olevaa lappusta, kunnes lisäsi edeltävään lirkutukseensa:
".. mutta taidan jättää sen pois, kun noin olet aiemmin kammoksunut minua."
Ihan pientä kiusoittelua, ettei vallan luonteesta päästäisi hyppimään irti. Seuraavaksi edessä oli paperinpalan tuhoaminen, jonka vuoksi nuorekko jäikin odottamaan Shiin seuraavia reaktioita ja eleitä.

[[ Minulla oli Hekaten kanssa hieman sama ongelma yhdessä vaiheessa, mutta pääsimpä onneksi siitä nopeasti ylitse. Ja kyllähän se tantta tosiaan terhakoitui tuossa näemmä x'D. ]]

Shii olisi kyllä oikein mielellään ottanut suudelman vastaan, mutta onnistui naamioimaan pettyneen ilmeensä vähemmän tunnetilaa välittäväksi, hymähtäen sen sijaan ja jääden silmäilemään sivua. Jaa, kaipa se pitäisi vain tuhota. Hän näytti kuitenkin nyreältä astellessaan ammeen luo, sillä tietenkin menetetty mahdollisuus kaiveli häntä. Vaan kuka muka väitti, että siinä olisi voinut olla jotain enempää kuin pelkkä huulien kontakti?

Nuorukainen seurasi katseellaan, kuinka ammeen alla hiiltyvät halot roihauttivat paperin liekkeihin, jotka nielaisivat sen hetkessä. Ei todisteita, ei maksua. Jälleen hänen mieleensä nousi turhauttava kysymys siitä, mitä hän hyötyisi tästä. Eihän hän ollut alun perinkään maksamassa mitään mistään, joten hän oli vain auttanut toista. Näinkö hän oli lipsahtamassa pyyteettömän auttamisen puolelle?

Niinpä feeniks suoristautui ja kääntyi katsomaan rastaskansalaista pää hieman kallellaan, jälleen omahyväinen ja jopa viekas hymy huulillaan. "Ehkä olenkin kammonnut, mutta eikö sitä silti voisi hieman auttajaansa kiittää?" hän kysyi ja astui lähemmäs, nostaen kätensä vastapuolen pehmeille poskille. Tässä vaiheessa hän tajusi, että oli sittenkin hyötynyt yön majatalossa, mutta mikä häntä muka estäisi havittelemasta lisää hyvää oloa?

Niinpä varas tutki lyhdynsytyttäjän kasvoja katseellaan, hymyn väistyttyä tutkivan ja jopa odottavan ilmeen tieltä.


[ Valitan lyhyttä, mutta en keksinyt, mitä tuossa olisi voinut selitellä pituutta saadakseen. ]

Ouh, eikö tästä päässyt livahtamaan mitenkään pois ? Maksoiko yhden paperin poltto sittenkin naisen itse ehdottaman hinnan vai pilailiko feeniks toistamiseen.. Ei, ei pilaillut. Käsien noustessa poskilleen, siristyi katseensa hieman mietteliäänä. Enää toinen ei ollut velkaa hänelle - se oli kadonnut nimittäin liekkien roihuun.
No jaa, se olisi vain yksi suukko - ei sen enempää. Olihan hän aiemminkin muiskautellut vastakkaista sukupuolta halutessaan jotain tai vain kiusallaan, joten ei tämäkään tulisi eroamaan entisestä. Nuorekko kohotti hetkeksi alas painunutta leukaansa, hymyili vinosti ja kallisti päätään pienesti myös, ennen kuin antoi kasvojensa painua lähelle Shiin omia. Tämä painoi huulensa toisen omille - yrittäen jälleen hävittää sitä mielihyvää, joka lipui mieleen aina tällaisissa tilanteissa. Hekate oli niin kauan ollut yksin, että kaikki lämpimät tunteensa olivat liki kuihtuneet. Jäljellä oli vain läheisyyden- sekä hellyydenkaipuu virta, jonka tyydyttämiseksi rastas toisinaan toimi tällä samaisella tavalla kuin nyt.

Hekate irrottautui kauemmas ja hymähti:
"No nyt on hyvä, maksoin juuri velkani."
Kätensä kohosi siirtämään nuorukaisen omat pois poskiltaan. Kaipa hän nyt voisi luikerrella hyvin mielin pedinpohjalle nukkumaan, ellei sitten muita suunnitelmia olisi tarjolla. Mahdottoman herttaisesti tämä kuitenkin hymyili yhä - mistä lie syystä. Hän pyörähti etäämmälle Shiistä, kipitellen sitten istumaan valikoimansa pedinlaidalle huuliaan tunnustellen. Siitä oli pitkä aika, kun Hekate oli viimeksi ollut noin lähellä jotakuta, joten vähemmästäkin päähän jäi pyörimään turhauttavia muistoja muista "prinssi Rohkeista", jotka olivat kiitokseksi vaatineet vastaavaa palkkaa pidemmällä kaavalla.
"Kuinka sinä ehdit niin nopeassa ajassa tehdä niin hyvää työtä, ettei eukko ole vieläkään pyyhältänyt ovestamme läpi ?"
Yht'äkkiä tuokin vain sattui tulemaan mieleen, oranssien silmien vienosti vilkuillen vielä rikoskumppaniaan.

[[ Eipä tuollaisia nyt turhia kannata edes venyttääkkään o/. ]]

[ Ai se oli niin surkea jo muutenkin, ettei se pituudella olisi parantunut? XD ]


Shii vastasi suudelmaan melkein tahtomattaankin eikä olisi halunnut päästää Hekatea livahtamaan kauemmas, vaikka hän tiesikin, ettei voinut pyytää tältä enää enempää. Olihan tämäkin sitä paitsi enemmän kuin mitä hän oli lähtötilanteessa osannut toivoa. Hän jäi seisomaan hetkeksi aloilleen toisen osapuolen vetäytyessä sängyn luo, huomaamatta tämän kasvoille jäänyttä hymyä, kunnes hän havahtui omista ajatuksistaan. Hän hieraisi niskaansa mietteliäänä ja lähti sitten kohti omaa sänkyään.

Nuorukainen havahtui hieman huonetoverinsa kysymykselle, irvistäen sille ajatuksissaan. Näköjään tämä sittenkin halusi yhä ottaa selvää hänestä... Ei hän osannut uskoa, että tämä olisi ollut vilpittömän otettu hänen näppäryydestään. "Ehkei hän vain ole vielä tullut vilkaisseeksi", hän sitten totesi istuutuessaan sänkynsä reunalle, merenpihkanväristen silmien silmäillessä toista. "En kai minä nyt halua kiinni jäädä, joten tein vain parhaani. Sinun harhautuksessasi ei sen sijaan ollut paljoa kehumista... Eikö sinulle tullut mieleen mitään sellaista, jonka vilpillisyyttä hän ei olisi nähnyt läpi heti ensisilmäyksellä?"

Feeniks tuhahti ja pudisti hieman päätään, lysähtäen sitten selälleen sängylle kädet niskan taakse ristittynä. Harhautus oli ollut hädin tuskin riittävä - itse asiassa se ei olisi riittänyt, jos kurppa ei olisi itse pysähtynyt. "Olisit vaikka sanonut, että vintiltä kuuluu epäilyttäviä ääniä, tai että kadulla olisi ollut jokin jengi suunnittelemassa jotain... Olisipahan eukkopaha ollut sen verran huolissaan jo muutenkin, ettei tajuaisi vilkaista sitä kirjaa ennen huomisaamua, valvottuaan koko yön peläten itsensä puolesta."

Varas siirsi katseensa lyhdynsytyttäjään ja hänen ilmeensä pehmeni hieman, muttei kuitenkaan liikaa, jotta hänen olisi voinut erehtyä luulemaan elättelevän jotain hyvinkin lämpimiä ajatuksia. "Mutta se toimi... Joten ei puhuta siitä enää. Minä hoidin oman osani ja sain ilmaisen yöpymisen, sinä hoidit omasi ja sait saman verran. Mutta ensi kerralla mieti hieman tarkemmin, mitä suustasi päästät."

Mr. Professional.

Arvosteleminen kirpaisi aina, varsinkin jos kyseessä oli sellainen henkilö, joka mielellään sulki kaiken kritiikin itsestään syrjään. Hyvin tämä onnistui näyttelemään välinpitämätöntä, vaikka hänen mielensä vaatikin valtuuksia sanoa vastaan tai vähintään luvan viskata tyynyllä toista. Sormet olivatkin jo hapuilleet hetken kallonpehmikettä, kunnes itsehillintä vei voiton ja sai Hekaten asettumaan makuulle.
"Pistän korvan taakse."
Nuorekko naurahti mauttomasti sekä siirsi suortuvia pois silmiensä edestä. Ei se eukko mitenkään olisi päässyt vihille - olihan neito mitä viattomimman näköinen otus, jos tappajakynsiä ei laskettu mukaan. Soma pään kallistus ja anovat silmät auttoivat useimmasta pälkähästä ja pehmittivät vaikka millaisen tyypin halutessaan, mutta Shii kyllä oli poikkeus kaikessa. Vasta nyt rastas tajusi olevansa täysin toisen talutusnuorassa, vailla perinteistä määrätietoisuuttaan ja egonsa pönkittämistä näppärin kettuilluin.

Ai niin, melkein aamun aikainen nousu oli sattua unohtumaan. Tällä kertaa nuorekko ei jaksanut asetella jalkineitaan sängyn päätyyn, vaan enemminkin potki ne pois jaloistaan ja veti samalla peiton selkänsä alta pois. Lyhdynsytyttäjä heitti pitkän katsauksen sermin takana piilevään tulipesään - olikohan siinä ollut jokin rautaluukku työnnettävissä kiinni vai pitäsikö tuli jättää rauhassa uinumaan kadotuksiin. Noh, ainakin märkä lattia avitti heitä sen verran, etteivät liekit pääsisi pesästään turhan pitkälle karkaamaan.
Nuorekko vääntyi kyljelleen, jotta kasvonsa voisivat paremmin kohdata toisen omat. Tuo nuorukainen kyllä salasi kaiken itsestään, moukan tuurillakin näemmä Hekate oli saanut nyhvättyä toisen nimen julki, mutta sekin oli käynyt hankalamman kaavan kautta.
"Sinä kyllä vieläkin kammoat minua, vaikka saitkin pummittua hyvin suudelman."
Naisen silmät kaventuivat kurtistuvien kulmien alla. Voisiko yksi rastaskansalainen hetkauttaa noinkin täydellistä olentoa, kuin feeniksiä ? Ei Hekate tietääkseen kantanut mitään värejä kulauttavaa tautia mukanaan..

"Aa, mutta miehet ovat aina miehiä."
Käsi huiskatti vähettelevästi ilmassa. Niinhän se oli, kuinka hän olikaan saattanut unohtaa moisen luonnonlain ? Aina mokomat kaksilahkeiset olivat arvostelemassa helmaväkeläisiä, vaikka tasa-arvoisia heidän pitäisikin olla keskenään. Pah, näkisi vain - sinä päivänä, kun vaimo lopettaisi nöyristelyn miehensä edestä, niin voisi tulla vaikka millaiset korvapuustit vastaan. Riippuihan se toki pariskunnasta, mutta demonien keskellä kasvaneena muuta käytöstä ei oikein vilahdellut nokan edessä. Mikäs siinä - tavallaan rastas oli täysin hyväksynyt tämän systeemin ja siitä poikkeaminen tuntuikin turhan rajoja rikkovalta.

[[ Ei ollut x'D ? Ei tuollaista tapahtumaa kannata lähteä vain kirjoittamaan pitkästi, kun sen saa noinkin hyvin tiivistettyä sopivan pituiseen pätkään. ]]

Shiin ilme oli nyt vilpittömän kysyvä, kun Hekate väitti hänen kammoavan tätä - ei hän omaa käytöstään sillä tavoin käsittänyt, vaan hän yritti pitää itsensä ainoastaan etäisenä. Ja kun hän kerta oli vielä vain mies... Hän tuhahti hieman ja noudatti sitten esimerkkiä valuttaa kengät jaloistaan, pudottaen ne jaloillaan sängyn viereen, kunnes hän nousi istumaan siksi aikaa, että riisuisi paitansa.

"Pitäisikö tässä muka kertoa koko elämäntarinansa?" nuorukainen kysyi nyt jälleen hieman viileämmin, ilmeisesti pitämättä toisen kommentista sen enempää kuin tämä oli pitänyt hänen palautteestaan. "Se ei ole minun mielestäni mikään iso ongelma, jos joku ei suostu kertomaan itsestään kuin nimen, joten älä nyt enää jaksa. Kerro sitten ihmeessä itsestäsi, jos pidät asioitasi jakamisen arvoisena, mutta minun elämässäni ei ole mitään, jonka kertomisesta sinä hyötyisit pätkän vertaa."

Feeniks asetti paitansa sängyn jalkopäähän ja riisui vielä sukkansa, ennen kuin hän asettautui peiton alle, tuntematta oloaan kuitenkaan lainkaan väsyneeksi. Niinhän se oli - kun makuulle pääsi, kaikki väsymys haihtui. Ja vaikka peitto olikin karkeanpuoleinen, ei hän kiinnittänyt siihen huomiota, sen verran harvinaista sängyssä nukkuminen hänelle oli. Hän vei jälleen toisen kätensä niskansa taakse, antaen toisen levätä peitolla, kääntäen sitten katseensa huonetoveriinsa.

"Ei se ole mitään kammoamista, jos ei halua kertoa omia asioitaan. Minua ei vain kiinnosta kertoa kaikille vastaantulijoille, kuka oikein olen, kuten ei varmasti sinuakaan. Sitä paitsi, sinähän itse tarjosit sen suudelman." Turhautuneen kuuloinen huokaus. "Ei minulla ole mitään sinua vastaan niin kauan, kun vain et koko ajan yritä urkkia asioitani. Okei?"

Taas kylmää faktaa kasvoille. Kai Hekaten hiljalleen olisi myönnettävä itselleen, että hän oli suorastaan ahdisteleva tunkiessaan nokkaansa miehen yksityisasioihin, mutta mitä kukaan luonteelleen mahtoi ? Selityksen makua lisätäksemme voisi rastas vielä mainita olevansa vain kiinnostunut feenikseistä lajina, mutta monet ja taas monet porsaanreiät pitivät nuorekon suun suljettuna. Lisäksi neidon ei tehnyt mieli alkaa avautumaan itsestään, mikä vain lisäsi hankalan tiedustelupolun kompastuskiviä. Kädet nousivat kuin antautumisen merkiksi hieman koholle, hyvä on - ei enää kysymyksiä, ei yhden ainuttakaan, joka liittyisi mitenkään Shiihin.
"Selvä homma."
Melkein Hekate oli vielä lisäämässä jotain lyhyen virkkeensä perään, mutta päätös hiljaa pysymisestä saisi seisoa aloillaan. Mitä turhaa tässä enää turisemaan, kun aurinkokin oli painunut mailleen hyvän aikaa sitten sekä uniukko yhä köpötteli nurkan takana ympyrää odottamassa h-hetkeään.

Nuorekko nosti rauhallisen hitaasti peiton päälleen ja asettui mahdollisimman rentoon asentoon, jotta lihakset aamulla eivät olisi kuin öljyä vaille. Sängyssä oli mukavan lämmin olla, aivan kuin kotona, vaikka seinänaapurit olivatkin ketä olivat. Oranssit silmät vielä kertaalleen avautuivat katsoakseen feeniksiin mietteliäänä. Antaisiko hän muka toiselle sen ilon, että nukahtaisi ensin ? Hmm, samapa tuo.
"Alankin nyt tässä uinumaan, öitä."
Nuorekko käänsi selkänsä toiselle, antaen tarkoittamattomankin mykkäkoulun kuvan. Eihän Hekate sitä itse älynnyt - ei ollut älynnyt oikeastaan mitään tänä iltana ja osoittanut täydellistä yksinkertaisuutta seuralaiselleen. Se kismitti todella, mutta hampaita kiristellen hän vetäytyi entistä piilonpaan peiton alla. Unta pollaan vain, ehkä huomenna olisi parempi päivä.

[[ Lyhyen ja turhan sepustuksen nyt tungin, anteeksi siis siitä. ]]

[ Ei tuo mitään. Itsellä sen sijaan ollut inspiraatio kokonaan kadoksissa vähän aikaa. ]


Shii ei joko huomannut Hekaten loukkaantumista tai välittänyt siitä, vaan ainoastaan tuhahti itsekseen ja hakeutui parempaan asentoon omassa sängyssään. Hän ainakin aikoisi nauttia sängyn suomasta pehmeydestä ja lämmöstä, sillä se ei ollut hänelle mitään jokaöistä herkkua. Ei todellakaan, hän oli tottuneempi nukkumaan milloin missäkin, kylmässä ja kosteassa, missä hän heräili vähän väliä pelätessään jonkun käyvän kimppuunsa keskellä pimeyttä. Nyt hän oli turvassa majatalossa, missä pahin uhka olisi nalkuttava haahka.

Niinpä nuorukainen vaipui hiljalleen kohti sikeää unta, jaksamatta enää useita öitä huonosti nukuttuaan tai valvottuaan olla niin turhan tarkka selustastaan. Miksi suotta ollakaan? Tuskinpa tyttö hänen niskaansa kävisi kiinni... Vaikka tuskin hän kovin pahakseen pistäisi, vaikka tämä tekisi niin. Tai ainakaan, jos tämä ei käyttäisi kynsiään. Vielä ennen uneen vajoamista hänen mielensä pyöri lämpimän sängyn ja pehmeiden huulten välillä - jossain vaiheessa hän säpsähti hereille, kun puoliuni sai hänet tuntemaan, kuinka kesken suudelman kynnet painuisivat hänen nahkaansa.

Hemmetin unisäpsähtelyt.

Feeniks nurisi äänettömästi mielessään mokomaa heräämistä ja käpertyi aina vain syvemmälle peittoon, kunnes hän viimein onnistui rauhoittumaan tarpeeksi nukahtaakseen. Tämä päivä oli ollut aivan tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta sitä enää tarvitsisi maustaa millään huonolla herätyksellä, ja toinen läsnäolija olisi varmasti samaa mieltä.

Shii näki kuitenkin vielä sekavaa unta majatalon haahkasta, joka jahtasi häntä rastaskansalaisen kynsillä varustettuna.


[ Hihi. Ei nukahtamista voi roolata järkevästi. Hyppääpäs aamuun, muruseni, pikkupoika nukkuu pidempään kuin seuralaisensa. ]

[[ Shii näkee kyllä omalaatuisia unia x'D.. ]]

Aina kävi näin. Hekate ehkä osasi näytellä nukkuvansa siinä missä kuka tahansa, mutta se ei paljoa lohduttanut untenmaille rääkyvää mieltä. Liikaa asioita pyöri pollan sisällä, jotta nuorekko olisi voinut tehdä kattavaa yhteistyötä uniukon kanssa, mutta ei niin ei. Pienikin sängyn natina tai ikkunan raosta sisään ujuttautuva koleus saivat naisen suunnalta kuulumaan turhautuneen ärähdyksen.
Perinteinen lampaiden lasku oli sitten myöhemmin rastaan viimeinen pelastuskeino, vaikka tuskin hänestä siltä tuntui enää aamun ensisäteiden tunkeutuessa sisälle ikkunasta. Totta kai lyhdynsytyttäjä reagoi ensimmäisenä vetämällä peiton päänsä yli uudemman kerran ja käänsipä tämä kasvonsakkin huoneen puoleen. Hmm.. ihan kuin se muka auttaisi. Vastentahtoisesti kerällä ollut kroppa alkoi avautua - ensin kädet ja sitten jalat kauemmas toisistaan. Silmäluomensa painoivat tolkuttomasti, hyvä että niitä pystyi edes raottamaan. Kurja peti, kurja ikkuna, kurjaakin kurjempi peitto! Kotona Jurleifissa kaikki oli paremmin!

Vielä entistä nihkeämmin Hekate nousi istumaan, suunnaten lupsuvan katseensa yhä nukkuvaan feeniksiin. Tosiaan, melkein mies oli meinannut unohtua, mokomakin nuhisia. Nukkui kuin pieni lapsi tuossa, turhan huolettoman oloisena.. uurh, toinenhan suorastaan kutsui loikkaamaan mahansa päälle ja hihkaisemaan hyvät huomenet. Vaikka rastaasta tuskin olisi siihen, eihän hän päässyt vieläkään sängynreunalta istumasta, saati sitten että olisi osoittanut itselleen eriskummallista energisyyttä poukkoilemalla vuoteeltaan toiselle. Sitä paitsi halusiko neito muka kuulla heti aamutuimaan jonkun muun kuin itsensä murinaa ? Mitä oletettavammin tuo.. otus.. saisi hepulin, jos rastas erehtyisi toteuttamaan herätysaikeensa.

Näin kun verenkierto alkoi taas vaikuttamaan vilkkaammalta, niin alkoi myös poltteleva kihelmöinti tuntua rastaan vasemmassa poskessa. Suupieli nykäisi ja kulma kohosi hieman, kun sormet laskeutuivat koittamaan sileää hipiäänsä, jaa.. tuntui ihan kostealta, aivan kuin haavaan olisi ujuttanut näppinsä. Syvääkin syvempi huokaus, ei paniikkia - sideharso oli vain pettänyt ja Hekate oli onnistunut tärvelemään naamatauluaan terävillä kynsillään..
"IIÄÄH!"
... eihän sitä voinut pidätellä, ei mitenkään. Kauhistunut kiljaisu karkasi peiton alle uudelleen singahtaneen Hekaten suusta, sillä nythän hän oli ruma - täydellinen muotopuoli! Se varmaan siitä Shiin herättämisen varomisesta, vaikka nyt nuorekkoa ei kiinnostunut muu kuin hän ja hänen naarmuuntunut poskensa. Ah, kuinka jotkut osasivatkin dramatisoida.

[[ Siinä herätys aamutuimaan jo valmiiksi säpsähdelleelle nuorelle herralle~ ]]

[ No mitäää? :'D Älä väitä, etteikö Hekatekin haluaisi nähdä kunnon seikkailu-unia! ]


Jos Shiin yö ei ollut ollut mikään kaikkein parhain typerien unien vuoksi, aamu alkoi aina vain huonommin. Hän oli kyllä nähnyt muita unia lähempänä aamua ja nukkui sen vuoksi kuin huoleton pikkupoika, mutta vähemmän kaunisääninen kiljunta herätti hänet vähemmän miellyttävästi. Hän oli hetkessä hereillä, mutta vain ruumiillisesti - hän ei kyennyt pitämään silmiään auki kunnolla eikä hänen olotilansa muutenkaan ollut mikään... terävä.

Ensimmäinen huomio: hän nukkui poissa kaduilta. Toinen huomio: joku jakoi huoneen hänen kanssaan. Kolmas huomio: joku piti korviasärkevää meteliä.

"Mitä?" nuorukainen tiukkasi niin aamuäreänä kuin vain ihminen saattoi olla - hän olisi voinut aivan hyvin kuulustella jotakuta kertomaan, kuka oli varastanut häneltä kaiken mahdollisen, mitä kuvitella saattoi. Hän ei näyttänyt yhtään hyväntuulisemmalta kuin mitä hän oikeasti oli, vaikka yö olikin jättänyt muutaman huvittavan yksityiskohdan täydentämään kokonaiskuvaa. Toiselta puolen pystyssä olevat hiukset, tyynyä vasten litistynyt naama ja yhä osittain umpeen muurautuneet, rähmäiset silmät eivät korostaneet hänen muun olemuksensa ärtyneisyyttä.

"Se on pelkkä naarmu", varas lopulta totesi tajuttuaan kokonaistilanteen ja lysähti takaisin makuulle, kasvot poispäin seuralaisestaan suunnattuna. Miksi hänelle tuli yhtäkkiä jonkinlainen déjà vu -tunne? Hän ei muistanut enää näkemiään unia eikä myöskään untaan majatalon haahkasta Hekaten kynsillä. "Lakkaa parkumasta ja pese se, ennen kuin se tulehtuu..."

Oli kai turha sanoa, että Shiillä oli kokemusta kaikenlaisista naarmuista, ruhjeista ja hiertymistä - niiltä ei voinut yksinkertaisesti välttyä hänen ammatissaan. Puhumattakaan niistä muutamista kerroista, jolloin hän oli ollut lähellä puhkaista silmänsä, kun hän vasta opetteli pitämään tikariaan tyynynsä alla. Tänä yönä Viilto oli kuitenkin asetettu vähemmän vaaralliseen paikkaan hänen paitansa luo, sillä majataloon kukaan harvemmin kehtasi tunkeilla vain käydäkseen taskuvarkaan kimppuun.

Nuorukainen nosti tyynyn päänsä päälle ja yritti epätoivoisesti jatkaa yöuniaan.

Hekate ei varmaan koko ikänään ollut reagoinut mihinkään niin nopeasti. Kaikki muu suli hänen ympäriltään pois, kun päähän jäi puolessaan kaikumaan lausahdettu; 'Se on pelkkä naarmu'. Suojana toiminut peitto lennähti sivuun estämässä pyrähdystään Shiin sängyn viereen.
"Pelkkä naarmu!? Kasvoni ovat pilalla!"
Ehkä Hekate ei huutanut raivostuessaan, mutta kauhusta kyllä - varsinkin ylireagoidessaan johonkin. Vahingossakaan tämä ei yltynyt tökkimään verestävää jälkeää, ties vaikka se olisi muuttunut pahemmaksi ja siitä se itku vasta tirahtaisikin. Sääli vain, ettei feeniksiä näyttänyt kiinnostavan kuin nukkuminen tällaisena kauhun hetkenä, joten siksi nuorekko päätti poukata takaisin omalle sängylleen ja viskata tyynyn vielä kaiken kukkuraksi jätkän päälle.. noh... ei tainut osua kuin seinään, mutta yritys oli hyvä.
"En voi mennä tulevan pomoni luo tämän näköisenä.."
Rastas lähti ravaamaan huoneen päästää toiseen paljaat kantapäät paukaten lankkulattiaa. Sai tosiaan toivoa, että seinät olivat vahvaa teko, sillä naapuri huoneissa tuskin pidettiin hyvää tällaisesta järjettömästä meuhkaamisesta, jonka syykin oli oletettavasti monista täysin turha mikäli se tulisi julki.

Aa, mutta! Mitä jos hänen ei tarvitsisikaan mennä kartanolle heti ? Nainen pysähtyi lähelle paljua, jossa eilinen mustanpuhuva vesi lillui. Katse kiersi ja kaarsi aina likaisesta litkusta Shiihin ja takaisin, kunnes kasvoilleen muodostui mitä suloisin hymy.
"Shii, miltä kuullostaisi, jos viettäisit vielä pari päivää kanssani ?"
Jesh, mikä kysymys. Ehkä tuo maanitteleman makeileva äänensävy teki tiedustelustaan turhan siirappimaisen, varsinkin jos siihen lisättii mielialan ailahduksessa kielivä hymy, joka kaikessa vinoudessaa voisi luokitella virneenpoikaseksi. Yksinhän lyhdynsytyttäjä ei vieläkään selvisi Noerleifissa tai ainakaan hän ei halunnut kokeilla onneaan, joten ehdottomasti feeniksin seuraan lyöttäytymisessä oli omat etunsa. Vaikka epätodennäköistähän se olisi että toinen innostuisi ideasta näin kepoisesti.
"Mietin vain, että me kummatkin olemme yksin tässä suuressa kaupungissa ja sinähän olet jo ryöstön uhrikin, niin tuskin tahdot kokea sen karun kohtalon uudestaan."
Ehei, ei Hekate ollut unohtanut seuralaisensa kohtaloa. Koko maanittelunsa ajan tämä oli vain tullut lähemmäs ja nojaili nyt jälleen miehen sängynlaidalla.

[[ Ei toki, Hekate näkee vain maailman hallitsija -unia, joissa on kaunein ja mahtavin x'D. ]]

Shii hätkähti hieman tyynyn hipoessa häntä ja tömähtäessä läheiseen seinään, mikä sai hänet heräämään hieman paremmin ja kääntämään päätään niin, että saattoi nähdä Hekaten. Tämän reaktio oli hänen mielestään suorastaan naurettava, ja hänen mielipiteensä näkyi takuulla hänen kasvoistaan, tai ainakin hänen suupielensä olivat kaartuneet väkisin huvittuneeseen hymyyn. Ei sitä nyt joka päivä tällaista päässyt näkemään, kun joku meuhkasi tuolla tavoin kasvoihinsa tulleesta naarmusta ja paukutteli kantapäillään ympäri huonetta.

Hymy haihtui kuitenkin nopeasti, kun rastaskansalainen heitti ehdotuksensa ilmaan. Pitäisikö feeniksin muka kestää tämän seuraa vielä lisäpäiviä? Hän oli jo tarpeeksi tyytyväinen oloonsa saatuaan yön majatalossa, ei hänen tarvinnut enää saada lisää armonpalasia. Sitä paitsi hän ei voisi varastella, jos toinen olisi hänen lähellään - vaikka siihen ei välttämättä olisikaan tarvetta, jos hän onnistuisi saamaan tämän maksamaan vielä lisää yöpymisiä. Ja eritoten ruokailuja.

Nuorukaisen silmät olivat kaventuneet epäileviksi viiruiksi vaihtoehtojen punnitsemisen myötä, kuten myös siitä syystä, että nuori naisenalku oli ujuttautunut aivan hänen sänkynsä viereen. No, ainakin hän saattoi tutkia tätä katseellaan, nyt kun kaikki päivävaatteet eivät verhonneet tämän vartaloa näkyvistä. Tosin hän ei kehdannut katsella kovinkiin tarkasti, sillä kasvoihin suunnattu läimäytys saattaisi turhankin todennäköisesti merkitä naarmuja myös hänen nahkaansa.

"Tulepas tänne", varas pyysi ja viittoi kädellään lyhdynsytyttäjää tulemaan vielä lähemmäs. Kun tämä oli tullut tarpeeksi lähelle, hän nousi istumaan ja otti toisen kasvot käsiinsä, kääntäen tämän päätä hieman, jotta saattoi tutkia naarmua tarkemmin katseellaan. Se ei ollut mitenkään syvä, vaikka olikin vuotanut verta, eikä se todellakaan tulisi jättämään arpea jälkeensä.

"Minähän sanoin, ettei se ole syvä, joten ihan turhaan leikit prinsessaa", Shii huomautti vahingoniloisena ja päästi sitten irti Hekatesta. "Pese vain veri pois puhtaalla vedellä ja katso, ettei se tulehdu. Jos minä meuhkaisin tuolla tavalla samanlaisista naarmuista, minä en muuta ehtisi tekemäänkään." Hän hymähti. "Jos selviämme täältä ulos emännän huomaamatta ja saat hieman vatsantäytettä, minä harkitsen asiaa."

Joku oli tainnut hieman pehmetä yön aikana...

Kun kerta kutsuttiin, niin kyllähän sitä tultiin. Rastaskansalainen nousi ylös polviltaan ja tuli sitten aavistuksen verran lähemmäs, vailla minkäänlaisia epäilyksiä. Kämmenien kohoamiset kasvoilleen saivat koko kroppansa värähtämään - ihan tätä nuorekko ei taas ollut osannut odottaa tuolta yllätyksiä täynnä olevalta feeniksiltä.
"Enkö minä sitten vedä ulkoisesti vertoja prinsessalle ?"
Vastauksen Hekate tiesi varsin hyvin itsekkin, kun vetäytyi kauemmas toisen otteen hellittäessä. Vai että ei hän saisi leikki prinsessaa, niinhän melkein kaikki naiset tekivät pikkutyttönä että hieman vanhemmalla iällä - jopa tämäkin köyhäverinen nuorekko. Hieman nihkeästi hän myös yltyi seuraamaan toisen neuvontaa, sillä sehän näyttäisi siltä, ettei nainen itse osannut päätellä moista asiaa. Hyvä on - ei se ollut tullut edes mieleen panikoinnin rinnalla.

Hän oli juuri parhaimmikseen päässyt vesisangon luo huuhtelemaan naarmua, kun kysäisi ehkä vitsikkäänkin kuuloisesti:
"Sitten meidän pitää lähteä pian. Kävisikö ikkunan kautta vaikka katolle ?"
Talot olivat sen verran lähekkäin rakennettuja, että katon harjanteelta toiselle loikkaaminen ei pitäisi olla vaikeaa, ellei yöllä ollut satanut. Alaskin he voisivat aina hankkiutua, mutta eikö se ollut oletettavampaa, että kaksikko jäisi helpommin nalkkiin, mikäli parahin emakko oli ulkoiluttamassa itseään näin aamun tuntumaan. Sitä paitsi jo kahden talon päässä voisi olla vaivattomampaa valuttautua maahan ja jatkaa aivan kävellen syvemmälle Noerleifin sydämeen. Ja mitä muihin majatalon asukkaisin tuli, niin nuo varmasti typeryyksissään kuitenkin lavertelisivat rivien välistä kahden lintusen karanneen - niinhän ne ihmiset varsinkin aina tekivät, kun olivat niin perin pohjaisen typerää poppoota.

Vasta nyt Hekaten mieleen muistui, että hän roikkelihti turhankin kevyissä vaatteissa. Katse kävi varpaan päästä asti koko turhankin paljastelevan asukokonaisuutensa lävitse. Jaa-a, oliko Shii ollut vain niin herrasmies ettei viitsinyt huomauttaa asiasta vai täysin päinvastoin. Jotenkin kummassa ajatukset luikersivat sen viimeisimmän puolelle.
"Päällyshousujeni taskussa on muuten omena, syö se, jos mielit."
Rastaan ei ollut oikein nyt nälkä, häntä enemmän nähkääs kiinnosti, kuinka helposti katolle todella pääsisi kipuamaan vai pääsisikö ollenkaan. Ikkuna ainakin näytti siltä, ettei sitä ilman lihasvoimaa saisi työnnettyä auki.

[ No voi hihhih. En ensin saa vastattua ja nyt tulee inspiraatiopiikki, kun herään yöunilta neljältä aamulla. Ihihihi. Ja muille tiedoksi, että hinttailu... krhm, hiittailulupa on. Pikkuhintteihin, siis. ]


Shii pudisti hieman päätään Hekaten kysymykselle, tietäen turhankin hyvin, että siihen pitäisi vastata vilpittömästi myöntävästi. Sillä tavoin naiset aina toimivat - heittelivät ilmaan puolihuolimattomasti kysymyksiä omasta ulkonäöstään, ja jos ei ollut tarpeeksi varuillaan vastatakseen kaikkiin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, sai parhaimmillaan vaivanpalkaksi läimäytyksen. Pahimpia olivat ne, jotka kyselivät kysymyksiä, joihin tiesivät miehen joutuvan miettimään vastaustaan, ja pillastuivat sitten siitä.

"Voisi sitä sanoa niinkin", nuorukainen mutisi vastaukseksi, vaikka nuorekko ei tuntunutkaan välittävän koko asiasta koikkelehtiessaan vesisangon luo. Asiaan kyllä saattoi vaikuttaa se, että hän todellakin mutisi hyvin hiljaisesti. Hän raapi niskaansa yhä hieman unisena ja tajusi jääneensä tuijottamaan ulos ikkunasta, kun seuraava kysymys muodostui puheeksi vastapuolen huulilla. Hän ei vaivautunut vastaamaan ääneen, mutta nousi sen sijaan ylös sängyltä ja asteli ikkunan luo, yrittäen nähdä, olisiko sen jommallakummalla puolella köynnöstä tai jotain muuta vastaavaa. Ei näyttänyt olevan, ellei se sitten ollut niin kiinni seinässä, ettei sitä näkyisi suljetun ikkunan takaa.

Feeniks vilkaisi rastaskansalaisen suuntaan tämän mainitessa housujensa taskussa olevan omenan, ja hetkeäkään epäröimättä hän hakeutui kyseisen vaatekappaleen läheisyyteen. Saatuaan omenan esiin hän tutki sen päällisin puolin katseellaan nähdäkseen, ettei siinä ollut madonreikiä tai pilaantuneita kohtia, ennen kuin hän vetäytyi istumaan sängylleen. "No, kiitos." Omenan rouskutuksen ääni täytti huoneen, kun hän repi siitä paloja hampaillaan, yrittäen turhaan muistella, milloin oli viimeksi syönyt kunnolla.

"Mutta entä sitten, kun pääsemme pois täältä?" varas kysyi hetken kuluttua, syötyään jo suurimman osan omenasta. "Ei minulla ole asuntoa tai töitä täällä, eikä muutenkaan juurikaan paikkaa, minne mennä."


[ No jaa. Eipä tuo piikistä huolimatta oikein sujunut. XD ]

Shii olisi tuskin voinut enempää yllättyä Hekaten sanoista, puhumattakaan tämän puuhista. Esiintyä tämän kihlattuna? Hänkö, jolla ei ollut mitään tarjottavaa muuta kuin elämä kaduilla? Tosin tietysti toinen vielä luuli, että hän oli rehellisen työn tekijä... Mutta silti. Jos tämä joskus onnistuisi saamaan selville, kihlattujen leikkiminen olisi kaukana tämän mielestä. Eivätkä he edes vaikuttaneet kihlatuilta, he käyttäytyivät juuri niin etäisesti kuin tunsivat toisistaan olevansa.

Nuorukaisen pahasti hämmentynyt ilme onneksi vaihtui huvittuneisuudeksi, kun nuorekko epäili - kaikesta päätellen - työnantajansa rehellisyyttä. Ai, ja hänkö sitten vaikutti rehelliseltä? Hän olisi voinut tappaa omaksi edukseen, jos hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa, ja hän elätti itsensä varastelemalla.

Jos toinen vain tietäisi...

"Miten vain", feeniks lopulta vastasi viimeistä omenanpalaa poskessaan pitäen, "mutta kenties meidän pitäisi harjoitella jossain muualla kuin täällä, minne se akka voi tunkeutua hetkenä minä hyvänsä." Hän otti kiinni rastaskansalaisen ranteista ja laski tämän kädet alas olkapäiltään, ennen kuin hän perääntyi hieman kauemmas. "Itse asiassa ihmettelen, ettei hän ole jo tehnyt sitä, joten meidän pitäisi keskittyä pääsemään ensin pois täältä ja sitten yrittää olla uskottavia kihlattuina, joilla ei ole rahaa yösijaan ja jossa nainen on avuttoman sairas." Ainakin hän vaikutti tajunneen juonen, sanoista päätellen.

Varas nousi ylös sängyltä, laski omenan jämät yöpöydälle ja kiersi lyhdynsytyttäjän toiselle puolelle saadakseen paitansa näppeihinsä, pukien sen ylleen. Kykenisikö hän muka olemaan uskottava välittämään jostakusta, jonka hyvinvointi oli hänelle yhdentekevää? Eihän hänen tarvitsisi kuin näyttää huolestuneelta ja kysellä "kihlattunsa" vointia silloin tällöin - ja erityisesti vältellä kertomasta totuutta itsestään, jos heidän auttajansa kyselisivät, kuten ainakin vanhat lesket aina tekivät.

Shii jäi katsomaan Hekatea hetken ajaksi mietteliäänä, kunnes hän istuutui takaisin sängylle, tosin pukeutuakseen loppuun sukkineen ja kenkineen. "... Jos luulet, että se onnistuu, ei minulla ole mitään ilmaisia lisäyöpymisiä vastaan. Vaikka me emme olekaan lainkaan uskottavia kihlattuina tällä tavalla."

Merkitäänpäs ylös, että koskettaminenkin on kielettyä. Ehkä joku muu mies olisi vain virnistänyt ja osoittanut innostuneenpaa lähtemistä naisen mukaan, mutta ei tämä herra tässä, ehei. Toista kiinnosti enemmän puoliksi syöty omena, kuin kokonainen neitokainen. Silmät seurasivat kuin hai laivaa Shiin kiertäessä sängyn toiselle puolelle pukeutumaan ja nurisemaan, että eivät he vaikuttanee kihlatuilta alkuunkaan. No eivät tietenkään, kun tuo mokoma oli kuin jurnuttava rupikonna sammaloituvalla kivellä! Ratsas oli aluksi aikeissa kellahtaa vuoteelle selälleen ja lirkuttaa jotain Volkerilta oppimaa sanamuotoilua, mutta kun feeniks oli jo tekemässä selvää lähtöä, niin oli se kai pakko itsekkin avittaa joutumista pois.
Töpinäksi siis, sukat, housut, päälispaita, sideharsot, saappaat.. mitään ei pitäisi puuttua luettelosta ja päältä. Äh, eipäs - ainoastaan hattu uupui jossain, varmaankin pedin alla, vaikka ei Hekate muistaakseen ollut sitä sinne missään välissä viskannut. Hetken takamus pystyssä nuohottuaan pölyisen lattian tasolla, tavoittivat sormet jotain pyöreää ja pientä. Kolikko. Haalistuneen näköinen, mutta rahaa silti.

Näin lähellä kuin alakerran ääniäkin kykenee olemaan, sattuu myös kuulemaan sellaista, jota ei välttämättä haluaisi kuulla. Vanha tantta oli noussut ylös varhain, ainakin kuvittelisi kengän raskaan kopinan tulevan tuon ihmisen iän uuvuttamasta askeleesta. Mitä uskottavammin majatalonpitäjätär oli aikeissa tarkistaa keltä kaikilta pitäisi periä uloskirjautumismaksu ja häätää nuo sitten luudanvarren avustamana pihalle muiden asiakkaiden tieltä. Kerrankin Hekate teki jotain nopeasti loikatessaan pystyyn ja pomppiessaan ikkunan luokse näpertämään sen umpinaisia reunoja.
"Shii! Tule nyt avaamaan tämä ikkuna. Sinähän olet sentään mies meistä kahdesta!"
Ehkä lievää paniikkia ilmassa jälleen, ei toki saman asteista kuin sen naarmun kanssa. Nuorekko koitti ensin riuhtaista ikkunaa auki, mutta ei - kiinni pysyi, ellei sitten toiseen suuntaan työntäminen auttaisi.. jep, auttoihan se. Ruosteiset saranat vinkaisivat, puu räsähti ja raitis ilma hyökkäsi sisään niin että henkeä aivan salpasi. Loistava suoristus siis, pitäisi aivan varmaan taputtaa itseään selkään, jos sellainen onnistuisi. Rastas oli jo kiivennyt ikkuna-aukkoon, kun tämä vielä huikkasi ennen kapuamistaan katolle:
"Tule jo, Jurnuttaja."

Yöllä oli muodostunut koskeutta katolle, joka tekisi siitä tappavan liukkaan. Kohtaloa näin uhmatakseen ei ratsas viitsinyt välittää, vaan möyrysi ylös parhaimmalla tavalla kuin kykeni. Ei tällainen ollut hänen arvoista hommaan, ei läheskään, mutta omapa oli ideansa, eikä sen pyörtäminen kävisi missään nimessä kysymykseenkään. Pystyyn nuorekko nousi varoen, kädet levitettyinä sivuilleen linnun sulkasiipien lailla. Tasapainoa, tasapaino - missä oikein lymyät ?
"KIÄÄH!"
Ja ei mitään vastausta. Tyhmänrohkea strapetsitaiteilu alkoi saamaan kuolettavia piirteitä, kun Hekaten saapas lipesi ja liuku kohti maankamaraan lähti etenemään. Kiljaisuakaan ei enää kyennyt pidättelemään, kun silmät muurautuivat yhteen ja kädet nousivat suojelemaan päätään. Kai se sattuisi vähemmän, jos ensin kädet murtuisivat ja sitten vasta kallo pirstoutuisi tuhansiksi pikku paloiksi.

[[ Ja toimintaa~. ]]

Myös Shii kiinnitti huomionsa alakerrasta kuuluviin askeliin, jääden tuijottamaan ovea, aivan kuin askeleet voisivat kuulua eri paikasta kuin missä emakko olisi. Hänen ajatuksensa palasivat heidän nykyiseen olinpaikkaansa, kun Hekate ryskytti ikkunaa ja käski hänen tulla avuksi, mutta vain paria askelta ennen ikkunan luo ehtimistä tämä sai sen itse auki. No, mikäs siinä, eipähän hänen tarvinnut tehdä mitään.

Nuorukainen mulkaisi seuralaistaan tämän käyttämän nimityksen vuoksi, mutta päätti äristä tälle siitä hyvästä vasta myöhemmin, kunhan he olisivat ensin turvassa toisaalla. Hän kömpi ikkuna-aukkoon toisen perässä ja väisti sen verran, että saattoi sulkea ikkunan takanaan, lähtien sitten yhtä lailla kiipeämään ylemmäs. Hän tosin pysyi nelinkontin tai ainakin melkein, sillä hän tiesi, ettei hänen tasapainonsa riittäisi. Eikä sen puolen katon pitokaan.

"Älä nouse...!" feeniks ehti varoittaa, mutta liian myöhään, sillä rastaskansalainen lähti jo liukumaan kohti reunaa avuttomana kuin vastasyntynyt vauva. Ehkä, jos tämä olisi heittäytynyt mahalleen, se olisi voinut pelastaa tilanteen, mutta sekin vain ehkä. Hänen katseensa seurasi toisen osapuolen valumista sen muutaman sekunnin murto-osan, jossa hänen aivonsa ehtivät todella käsittää vaaran, ennen kuin hän heittäytyi matalaksi ja yritti tarttua toiseen. Hän saikin tästä otteen ennen reunan yli valumista, mutta tämän keräämä vauhti veti heitä vielä hetken ajan lähemmäs - sen verran, että nuorekkoparka ehti valua reunan yli ja tämä jäi roikkumaan nilkastaan hänen otteessaan.

Varas ei muistanut, milloin hänen aivonsa olisivat lyöneet tyhjää yhtä täydellisesti ja pitkään. Lyhdynsytyttäjän käyttämä, normaalitiloissa peittävä, löysähkö paita oli tämän joutuessa ylösalaisin noussut kainaloihin ja paljasti jotain, mitä hänen ei olisi kuulunut nähdä. Ja hetero kun oli, ei hän voinut olla tuijottamatta - ja pitämättä kiinni kouristuksenomaisesti. Kului monta piinaavaa hetkeä, ennen kuin hän havahtui ja alkoi arvioida tilannetta. Hän ei ollut turhan tukevasti katolla, ja toisen kiskominen voisi suistaa heidät molemmat alas.

Tiputtaminen ei silti tullut kysymykseenkään oman terveyden suojelemiseksi.

Shii tunsi poskiensa kuumottavan, kun hän hapuili toisella jalallaan jonkinlaista tukea itselleen, onnistuen löytämään savupiipun. Hän ei kylläkään saisi kierrettyä jalkaansa sen ympärille, mutta kenties hän saisi jalkapöytänsä sen kulmaan, saaden näin edes hieman tukea. Lopulta toisen roikuttua ylösalaisin kokonaisuudessaan noin puolen minuutin ajan hän alkoi nostaa tätä ylös. Nyt hän melkein toivoi, että emakko olisi tullut ikkunaan ja auttanut heitä, mutta Hekate saattaisi toivoa tippuneensa, kunhan ämmä saisi heidät käsiinsä.


[ Muahaha. ]

Näin kliseisesti ilmaistuna; Hyvästi julma maailma! Hekate oli jo täysin valmis siihen, että nämä olivat viimeiset hetkensä elävien kirjoissa, mutta mukana näytti olevan joku, joka katsoi hänen peräänsä - kirjaimellisesti. Miksi minkäänlaista kipua liukumisen tuottamien vammojen lisäksi ei tuntunut ? Olo oli kumman ilmassa leijuva ja.. paljas. Tämä lähti varovasti raottamaan silmiään, nähden kuinka jokin kiiltävä oli kapsahtaa häntä ennen alas. Kädet nappasivat taskusta pudonneen kolikon, milloin myös maailma uudesta kulmasta avautui neidolle.
"Iiäh.. minä kuoleen.."
Hekate vinkui ylösalaisin pimeästä piilostaan. Hetkinen, pimeästä ? Jos kauhu kykenee todella nostamaan hiukset pystyyn, niin nyt ainakin tälla tavoin olisi käynyt. Hänhän oli yläosattomissa ja mitä arvattavammin se kumma katseen kutina tuli erään herran suunnalta.
"Shii, oletko se sinä..?"
Toisaalta Hekate toivoi äärimmäisen paljon, että jokun naisen ääni vastaisi. Eipä hän kyennyt olla lisäämättä vielä päätteeksi mahdollisimman tyynellä äänellä:
"Älä tuijota siinä.. tiedän, että tuijotat.."

Tältä varmaan kalasta tuntui, kun sitä kammettiin ylös järvestä. Oikein isosta kalasta siis. Hitaasti mutta varmasti kehonsa pääsi enemmän ja enemmän takaisin katolle, pois kiikkumasta tyhjän päältä. Viime hetkellä feeniks olikin onnistunut nappaamaan saaliinsa, sillä emakko oli ilmestynyt alempaan ikkunaan tähyilemään ympärilleen - tajuamatta onneksi kurkata ensimmäisenä katonlaidalle.
Hmm.. poskia kuumotti kuin sairaalla ja olo oli muutenkin nihkeä näin vaakatasossa maatessa selällään. Missään nimessä Hekate ei tahtonut vilkaistakkaan nuorukaista kohti yrittäessään hätiköimättä vetää paidan takaisin omalle paikalleen. Nolostusta ei saanut julkistaa - näinhän tämän oli selvästi kuulunut mennä! .. No ei oikeasti, mutta ei kerrota sitä kellekkään.
"Voit unohtaa sen mitä näin sitten."
Tämä nousi istumaan, mutta pälyili täysin muualle posket punaisuutta houkuen. Ahdistavaa, inhottavaa, hävettävää, paitsi että jotain meinasi unohtua kaiken tuon lisäksi:
"Ja kiitos, voisinko pyytää, että pidät minua kädestä sen aikaa kunnes pääsemme alas ?"
Hän ojensi kätensä hymähtäen toista kohden - ota siitä kiinni, jos suostut.

Shii oli varmasti yhtä punainen kuin Hekate saadessaan tämän vihdoin ylös katolle, kehtaamatta katsoa tämän kasvoja tuijottaessaan yllättävän mielenkiintoista kattoa. Ei tämän ollut ollut tarkoitus mennä näin... Heidän olisi pitänyt paeta sulavasti ja siveästi ja pohtia sitten jatkoa, mutta ilmeisesti ainakaan jälkimmäinen vaihtoehto ei ollut toteutunut.

No... Mieluummin toinen kuin hän itse.

Nuorukainen havahtui horroksestaan vasta toisen osapuolen pyytäessä häntä pitämään tätä kädestä, ja loppujen lopuksi hän auttoi tämän parhaansa mukaan kauemmas majatalosta ja alas katolta. Ei hänkään mikään kiipeilijä ollut, mutta ainakin hän tiesi sen, ettei näin epävarmalla alustalla pitänyt nousta noin vain seisomaan. Heidän päästyään katutasolle hän haroi hiuksiaan vaivaantuneena, irrottaen vahingossa yhden sulan päänahastaan liikkeen myötä, jaksamatta kuitenkaan välittää siitä. Sulkia irtosi siinä missä hiuksiakin ja niitä kasvoi lisää entisten tilalle.

"Tuota... Minne nyt?" feeniks kysyi yhä vaivaantuneena, vilkaisten rastaskansalaista varoen. Hän ei voinut sille mitään, mutta jo tämän näkeminen sai hänet ajattelemaan äskeistä välikohtausta, minkä vuoksi hän siirsi katseensa nopeasti toisaalle. Ei hän halunnut ajatella niin hämääviä asioita, kun hänen olisi pitänyt pysyä tyynenä ja järkevänä. Mutta minkäpä sitä mieshenkilö ajatuksilleen saattoi.

"Meidän piti kai esittää jotain paria ja hankkia yösija ja ruoka sillä tavoin..." Hiljaista ja vaivaantunutta mutinaa.


[ Valitan lyhyyttä, ei oikein suju. ]

Kröhöm. Ei ollut liioiteltua kuvata, että Hekate roikkui toisen kädessä koko vaarallisen katolla taiteilun ajan kuin viimeistä päivää. Hänen poskipäilleen oli niin ikään iskostunut syvä puna sekä katse harhaili kaikkialla muualla kuin olennaisessa alaslaskeutumisessa. Pahus vieköön, johan hän oli osannut tempun lykkäistä kohtalaisen muhkeine varustuksineen - tästä varmasti saataisiin kuulla tulevaisuudessa.
"En oikein tiedä.."
Rastas vastasi mietteliäästi, kunhan ensin sappaansa olivat jälleen kohdanneet tukevan maankamaran. Oranssit silmät valuivat vielä hetken kiinni toisissaan oleviin käsiin, kunnes Shii päätti alkaa haroa hiuksiaan ja siinä sivussa vielä harvensi päänahkansa sulkaistoa. Melkein Hekate oli nostamassa sulan maasta tutkaillakseen sitä, mutta toisen mutina keskeytti hänen pakonomaisen käden ojennuksensa.
"Totta, menkäämme siis ?"
Itseään kooten, tarttui tämä uudestaan toisen käsipuoleen ja lähti repimään heitä yhtä matkaa päivänvaloon. Kaikki olisi vallan mainiosti, jos tämä kirottu punastus lähtisi edes hieman laantumaan! Toisaalta sairaidenhan posket punottivat aina, niin kai tästä tulisi hyvää rekvisiittaa.

Neito kuitenkin päätti pysähdyä kuin seinään. Se kolikko. Eihän heidän vielä tarvitsisi mitään esittää, hehän voisivat ostaa sillä roposella itselleen sapuskat sekä tustustua kaupungin höynäytettävimpiin. Joku heidän ikäluokkaansa oleva aikuinen varmasti lörpöttelisi keveästi sivusuun paikalliset hyväntekijät, joihin voisi liimautua sittemmin loisen lailla.
"Mitä vastaat, jos tuleva isäntäväkemme kysyy yhteisen tarinaamme ?"
Aloitetaas Shiin tenttaamisesta. Hekate oletti, että toinen joutuisi puhumaan enemmän kuin hän, joten luikurinlaskenta tulisi suorittaa ilman virheitä. Siitä myös Hekate pitäisi huolta, ettei nuorukainen vahingossakaan tulisi livahtamaan käpälämäkeen ilman häntä - sitähän vasta olisi mukava selitellä, kun sulhanen katoaisi yllättäen tuntemattomille retkille.
"Tai ensinnäkään; jaksatko kantaa minua ?"
Nuorekko vilkaisi feeniksiin ja sitten sivulle. Läheisen suhteen näytteleminen vaatisi pienimuotoisia uhrauksia, joten poju - riittikö ruis ranteessa ?

[[ Peli päättyy sovitusti tähän, kiitoksia. ]]