Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.



 
PääsivuLatest imagesHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija




Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta Empty
ViestiAihe: Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta   Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta EmptySu 4 Tammi 2009 - 0:51

#Tänne päin siis \o#

Leidleif, se oli hohdossaan niin päivällä kuin yölläkin. Etenkin näin yöaikaan pystyin tuntemaan sen kaiken magian ja jännityksen. Kaikki tuntui olevan jotenkin niin...henkevää tähän aikaan yöstä. Thome oli kovin kaukana kotoaan, mutta hän oli kerrankin tahtonut tulla tähän kaupunkiin ja nähdä sen omin silmin. Elementalisti, joka hänet oli muinoin pelastanut, ei ikinä tuonut poikaa tänne, tuolla oli ilmeisesti omat syynsä. Thome itse oli päättänyt hiukan säästää rahaa ja tulla sitten tänne. Askellus kävi sillan läpi, kaikkialla oli kovin hiljaista, ei ollut ristinsielua lähimaillakaan. Ehkä se oli jotenkin outoa olla hereillä näin myöhään eikä mitenkään tavanomaista. Noh, Thomeahan se ei haitannut, hän oli enemmän yöihmisiä ja tämä pelkkä kuunvalo sai hänet tuntemaan olonsa niin rauhalliseksi.
Nuorukainen jäi seisomaan sillalle ja tuijotti taivaalle kohti kuuta, se heijasti oman kuvajaisensa veden pinnalle. Oli kuin olisi kuullut jonkun laulavan yössä, kovin surullista melodiaa, mutta silti jotenkin täynnä toivoa. Thome katsoi kättänsä, jonka oli käärinyt mustaan siteeseen. Näillä käsillä saisi niin paljon pahaa kuin hyvääkin aikaan, niin paljon. Kädet, jotka oltiin sotkettu pelkkään rikollisuuteen ja pahaan olivat tehneet Thomen elämästä kurjaa ja sietämätöntä. Hänen perheensä oli tapettu, pelkästä mustasukkaisuudesta! Pojan silmät sulkeutuivat ja tuo jäi kuuntelemaan kuvittelemaansa melodiaa, tai ainakin hän luuli sen olevan pelkkää mielikuvitusta. Tuntui kuin vesi olisi laulanut hänelle, niin, vesi oli niin lähellä Thomen sydäntä. Hän itse osasi hallita sitä jonkun verran, kiitos pelastajansa ja itsepäisen luonteen.

Thome katsahti viikatteeseen, jota tämä kantoi kaiken varalta mukanaan. Se oli hänen ainoa suojansa tältä pahalta maailmalta. Nykyään tarvitsi tällaisenkin mukaansa, että voisi tuntea olevansa turvassa. Poika kosketti teräasettaan, se kiilsi kuunvalossa mystisesti, mutta se vain antoi Thomelle entistä rauhallisemman olon. Aivan kuin tuo viikate olisi ollut paras ystävänsä ja niin se taisi olla. Nuorukainen ei ollut haalinut itselleen ystäviä, hän ei tarvitse niitä. Koskaan kukaan ei ole pysynyt Thomen rinnalla kovinkaan pitkään, eikä rakkauskaan ole oikein suosinut onneaan.

Tuuli kävi ja melodiakin tuntui loppuvan. Thome siirsi hiuksiaan pois naamansa edestä ja kääntyi jatkamaan kävelyään sillalla. Kääntyessään tuo kuitenkin näki hahmon hiukan kauempana sillalla. Hassua, nuorukainen kun oli kuvitellut olevansa aivan yksin näin yön turvissa. Kuka tuo henkilö nyt oli ja mitä hän halusi.

#Öäää, olipas...sekava...aloitus ja lyhyt D:#
Takaisin alkuun Siirry alas
Hiippari




Nainen
Kaksoset Hevonen
Viestien lukumäärä : 33
Ikä : 33

Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta Empty
ViestiAihe: Vs: Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta   Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta EmptyLa 31 Tammi 2009 - 11:38

Oikean tien Leidleifiin löytäminen oli kestänyt kauemmin kuin Rui oli olettanut, joten oli jo hämärtynyt hänen viimein saavuttaessa kaupunkiin vievän tien. Rui hymyili tyytyväisenä itsekseen astellessaan käytännössä tyhjää tietä pitkin kohti jokien ympäröimää kaupunkia. Vaikka aurinko oli jo laskenut, oli ilma vielä miellyttävän lämmin. Hämäryyskään ei oikeastaan haitannut, sillä valkeasta marmorista tehdyt sillat tuntuivat heijastavan valoa vedenpinnasta. Kevyt tuuli toi vaimeita ääniä asutuksen suunnalta, eivätkä linnut tai hyönteisetkään enää pitäneet samanlaista konserttia kuin vielä muutama hetki sitten. Rui tarpoi melkein äänettömästi eteenpäin hyräillen samalla muutamaa merkityksetöntä peräkkäistä nuottia. Vaikka jotkut sanovat tuntevansa kantamuksien painon parhaiten juuri ennen kuin pääsee perille, Rui koki askeleensa kevenevän mitä lähemmäs hänen tiensä vei kohti määränpäätä. Jalat tuntuivat kuljettavan miestä eteenpäin kuin itsestään, askeleiden ollessa vain painalluksia ja rahinaa hiekkatiellä.

Rui hidasti tietoisesti tahtiaan päästessään ensimmäiselle sillalle asti. Hän oli huomannut jonkun hahmon pysähtyneen paikalleen, mutta varsinaisesti hän reagoi asiaan vasta ottaessaan ensimmäisen askeleensa sillalle. Kivinen silta korosti jalkojen aiheuttamia ääniä aivan eri lailla kuin pehmeä maa tai sora, ja Ruin olikin pakko hypähtää seuraavalla askeleella kuin testatakseen marmorin kaikua. Hän antoi kätensä liukua sileätä kaidetta pitkin ihaillen samalla kirkkaana näkyvää kuuta sekä sen heijastumaa vedenpinnalla.
”Kaunis ilta”, Rui huomautti tarkastellen yhäkin veden pinnan värähtelyä ja kuunnellen alhaalta uomasta kuuluvaa solinaa. Hän olisi halunnut joskus nähdä saman joen muuttuvan pauhaavaksi vuokseksi rankkasateiden ja tuulien johdosta. Nyt joenuoma oli kuin rauhallisuuden perikuva.

Rui vilkaisi viimeisen kerran kaiteen yli ja heitti sitten reppunsa selästään maahan. Hän nojasi vielä hetken taaksepäin siltaan katsellen samalla taivasta, mutta oikaisi sitten venytellen itsensä. Hän kohotti kätensä hetkeksi ilmaan ja kumartui sitten melkein kesken taivutuksen alas laukulleen. Rui ei kuitenkaan alkanutkaan kaivella reppuaan vaan antoi katseensa nousta nuoren miehen tasolle pysäyttäen tarkastelunsa viikatteeseen.
”Hieno viikate, toivottavasti et ajatellut sillä listiä minua”, Rui totesi vakavin ilmein. Hän ei hymyillyt, mutta ruskeissa silmissä oli miettivä katse. Rui tuijotti nuorta miestä hetken aikaa, hieman kummastellen, sillä hän ei saanut mustatukkaisesta kunnolla selkoa. Silla ollut nuori ei näyttänyt varsinaisesti ihmiseltä, eikä väritykseltään feeniksiltäkään, Rui pohti hetken aikaa, mutta kääntyi sitten taas kaivamaan laukkuaan, aivan kuin hänen kiinnostuksensa olisi siirtynyt täysin muualle.
”Ajattelin polttaa piippua sen kunniaksi että löysin tänne asti, haluatko sinäkin?” Rui kysyi kuin jonkinlaisena rauhaneleenä. Hän ei nimittäin normaalisti itsekään polttanut, mutta kannattaa juhlistaa kaikkia elämän pieniäkin iloja aina kun siihen on mahdollisuus.
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aamun voi saavuttaa vain kulkemalla yön polun kautta
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: ONLINE :: Länsi-Ganoa :: Leidleif-
Siirry: