Hahmon nimi: Melania Hopeakehrääjä, ystäville Melan
Ikä: 20
Sukupuoli: Nainen
Laji: Ihminen
Ammatti: Kaupustelija, käsityöläinen - Valmistaa koruja ja sekoittaa yrttejä, myy näitä kulkiessaan ympäriinsä ja tienaa näin elantonsa.
Uskontokunta: Palvoo kuujumalatarta
Asuinpaikka: Missä vaan, minne pakkanen ei pure. Matkustaa ympäri Ganoaa työn perässä, sillointällöin saattaa jopa pysähtyä asumaan myös johonkin kylään. Tällä hetkellä kuitenkin enemmänkin liikekannalla.
Perhe:
Isä: Cenor Punatuhka
Äiti: Yonia Lehväseppele
Ei sisaruksia
Ulkonäkö: Melanian ruumiinrakenne on melko tanakka ja lihaksikaskin, mutta niin tahtoessaan, hän on hyvin nopea ja ketterä - etenkin jos sattuu osumaan tappeluun. Hän on melko muodokas myös, eikä pelkää peitellä kehoaan sen enempää kuin että näyttää melko säädylliseltä naiselta. Myös naisen katseessa on jotain rivoa ja kesyttämätöntä, hänen silmänsä ovat hailakan vihreät ja niiden ylle kaartuvat tummat kulmakarvat ja pitkät silmäripset. Melanianin otsalla hohti kuunsirpin hopeinen ääriviiva, osoittaen Melanianin palvovan kuunjumalatarta. Katsetta korostaa myös punamullan väriset hiukset, jotka tanssivat aina alas puoleen selkään saakka aaltoilevina kiharoina, sekä kuparinruskea iho joka punastuu herkästi. Yllään Melania käyttää mielellään maanläheisiä värejä, kuten maanruskeaa, tummaa vihreää ja indigon sinistä. Nainen suosii myös koruja, mutta koska hän ei ole kovin rikas, Melania on kerännyt niitä matkoiltaan vain muutamia. Pitkäkään Melania ei ole - hädin tuskin yltää yli 160 sentin, mutta korvaa pituuttaan valtaisalla itsetunnolla. Mukanaan, valkoisen kanin Anoukin lisäksi, hänellä on rivi erivärisiä ja -kokoisia nahkapussukoita vyöllään, joissa hän kantaa myytävät korut, yrtit ja juomat mukanaan. Hänellä on myös suuremmat paketit mukanaan, joita kantaa suuri, tumma hevonen.
Luonne: Luonteeltaan Melania on kovaääninen, raju ja joskus myös hieman väkivaltainenkin. Saadessaan miestä vahvempaa vereensä, naisesta tulee arvaamaton, mutta yleensä hän vain nauraa, tanssii ja laulaa, mikä ei ehkä sekään ole kovin toivottavaa. Melania ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee - hyvine ja pahoine asioineen. Hän on kokenut paljon, mutta paljon on vielä kokematta, eikä hän pidä senkään suhteen kiirettä. Kuitenkin, jos on jotain, jota Melania tahtoo, hän pitää huolen että hän saa sen, hinnalla millä hyvänsä. Edes varastaminen ei ole viimeinen vaihtoehto, sillä hän todella rakastaa koruja ja kaikkea kiiltävää. Melania on myös kärkäs soittamaan suutaan, jos joku vain jaksaa kuunnella ja vastata sotaan. Kuitenkin, kuten jokaisessa, myös Melaniassa on hyvät puolensa. Hän rakastaa luontoa ja eläimiä, ja niille hän näyttää parhaimmat puolensa.
Mukanaan Melanialla on aina pieni, valkoinen kani, jonka hän pelasti ketunraudoista eräänä syyskuisena iltana kaupungin laidalta. Kanin nimi on Anouk, ja tämä toimii tavallaan hänen omatuntonaan, kuten Melanianin "parempi minä". Oikeastaan Melania on kuitenkin melko ujo joissain tilanteissa. Hän tulee paremmin toimeen miesten kanssa ystävinä, mutta joissain tapauksissa hänen puoleltaan tunteet saattavat syvetä seuraavallekin tasolle. Silloin Melaniasta saattaa tulla hiljaisempi, kömpelömpi ja ujompi, joskus hän jopa alkaa puhumaan karkeammin kuin peittääkseen ihastumisensa. Todellista rakkautta nainen ei kuitenkaan vielä ole löytänyt, ja luonteelleen uskollisena hän ei edes etsikään sellaista - tulee, jos on tullakseen.
Yksin ollessaan, Melania tutkii ennustuskorttejaan tai valmistaa kauniita koruja kullasta, hopeasta ja erilaisista kivistä ja kasveista. Hänen todellinen leipätyönsä on myydä yrttejä, kasveja, erilaisia aromaattisia öljyjä sekä juomia. Varsinainen parantaja Melania ei ole, hän ei siis ole vastuussa siitä miten asiakkaat rehunsa sekoittavat, mutta joitain pieniä neuvoja ja niksejä hänkin osaa antaa. Leipätyönsä ohessa, Melania ennustaa korteista ja kämmenestä, sekä myy itse valmistamiaan koruja. Koruista hän ei kovin paljoa saa tuohta itselleen, sillä monet niihin käytetyistä raaka-aineista maksavat melkoisesti, mutta Melania saa tästä itselleen kanavan mielikuvitukselleen ja taitaville käsilleen.
Menneisyys: Melania asui Girleifissä, Ganoan itä-rannikolla pienessä puisessa talossa, jossa juuri mahtui elämään nuori pari ja heidän rasavilli tyttönsä. Cenor Punatuhka, hänen isänsä oli samanlainen rasavilli kuin tyttärensä, hänen hiuksensa olivat punaiset ja ne sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin, vaimonsa epätoivoisista yrityksistä huolimatta. Melanian äiti, Yonia Lehväseppele oli hiljainen ja vaalea, ja niin hento, että melkein menehtyi synnyttäessään tytärtään. Oikeastaan tyttö ei muistuttanut äitiään missään muussa, kuin innostuksessaan luontoa ja eläimiä kohtaan. Hänen isänsä oli taitava puuseppä, eikä Melanian lapsuudesta leluja puuttunut. Melanian äiti taas oli vain kiltti ja hymyilevä kotirouva, tosin tämä ei tuntunut koskaan istuvan tähän häilyvään naiseen. Kotirouvan tuli olla turvallinen ja vakaa, aina perheensä tukena. Yoniaa myös pilkattiin tästä syystä kylän naisten keskuudessa, ja herkän äidin pieni perhe tuki tätä uskollisesti kaikesta pilkkaamisesta huolimatta. Melania sai nimensä äidinäitinsä Melanin mukaan, koska tämä rakasti pienokaista enemmän kuin ketään - ja myös hemmotteli pientä kaimaansa samoin.
Melanialla oli kuitenkin hyvä ja turvallinen lapsuus, hän sai todella olla lapsi ja muutamia ystäviäkin hänellä oli, mutta veri veti häntä pois tuosta pienestä paikasta. Uskonsodan aikaan hän oli niin nuori ettei oikeastaan muista muuta, kuin väkinäisesti tytön selän takana vanhempien käymät keskustelut, ja selvästi harvenneen ruokapöydän. Pelko vanhempien olemuksessa ja heidän toisilleen heittämänsä katseet puhuivat kuitenkin tarpeeksi.
Täytettyään viidentoista, hän oli jo monet yöt viettänyt seisten rannassa, hiiren hiljaa, antaen aaltojen huuhdella tytön kalpeita jalkoja. Melania oli saanut juuri tappavan iskun nuoruuden rakastetultaan, mitättömän näköiseltä ja oloiselta sepän pojalta, joka ei nähnyt muuta kuin vaaleahiuksisen ja hennon papittaren tyttären. Epätoivoisena Melania keräsi tavaransa, suuteli vanhempiaan otsalle ja lupasi palata takaisin, ja varasti rannasta ruuhen jolla souti pois kotoa. Soudettuaan yön ja päivän, illan laskiessa ruuhi löi rantaan ja nälkäinen tyttö nousi nyyhkyttäen vedestä. Mitään ruokaahan hän ei ollut tullut ottaneeksi tai edes ajatelleeksi, joten Melania söi yrttejä ja juuria mitä tunnisti, pitäen niillä itsensä hengissä. Hitaasti, hitaasti Melania kulki eläen sillä mitä löysi ja huomasi itsekin villiintyneensä araksi kuin kauris. Lihaan Melania ei koskenut, sillä eläimet olivat hänen ystäviään, hän oli yksi niistä.
Kauan, kauan kuljettuaan tyttö viimein löysi ihmiskylän, jonka nimeä hän ei tiennyt. Siellä hänestä pidettiin huolta, pestiin, puettiin ja ruokittiin, kunnes kaiken sen kuran alta löytyi jälleen iloinen ja rääväsuinen Melania, joka omisti elämänsä muiden kiusoittelulle. Melania jäi asumaan muutamaksi vuodeksi kylään, ensin vain tarjoilijana mutta sittemmin löysi pienen koruliikkeen kylän laitamilla. Valtavan kerjäämisen ja suostuttelun jälkeen, tyttö otettiin liikkeeseen töihin ja hän sai iltaisin myös korujen valmistajalta, vanhalta sepältä opetusta niiden valmistamisesta. Tätä kesti neljän vuoden ajan, mutta sen jälkeen, opittuaan mielestään perusasiat korujen valmistamisesta, Melania jatkoi hiljaisten hyvästien jälkeen matkaansa, mukanaan pieni kaninpoika jonka hän oli vasta pelastanut kylän laitamilta, ja hevonen johon oli säästänyt koko pitkän talven ajan rahojaan.
Tämän jälkeen hän on toiminut pääasiassa vain kulkien paikasta toiseen kaupustelijana, myyden mitä mihinkin aikaan vuodesta luonnolla on tarjota, asuen kaupungeissa ja majataloissa, joskus myös rikkaiden miesten lakanoissa pahimpina aikoina.
Muuta:
- Mielettömän kiinnostunut demoneista, ei ole koskaan tavannut yhtään, mutta tahtoisi valtavasti tutustua
- Hulluna kaikkeen kimaltavaan
- Rakastaa korkeita paikkoja, joissa tuuli saa kulkea vapaasti
- Pahin pelko: Joutua häkkiin tai hukkua
- Heikkona pitkiin miehiin
- Huono käsittelemään rahaa - monesti pulassa tämän takia
