Nimi: Siru Rayna Kuolematon
Kutsumanimet: Siru, Suru ja Surku (kahta viimeistä käyttävät lähinnä muut majatalon työntekijät)
Ikä: 18
Sukupuoli: nainen
Laji: ihminen
Ammatti: apulainen majatalossa, eli tekee kaikkea siivoamisesta asiakkaiden palveluun ja ruoanlaittoon
Uskontokunta: kuuluu kuunjumalattaren seuraajiin
Asuinpaikka: Siru asuu tällä hetkellä Jurleifissä, mutta on kotoisin eräästä melko pohjoisessa, lähellä Ithleifiä sijaitsevasta pikkukylästä. Asuinpaikka on vähän matkan päässä keskustasta sijaitseva majatalo, jossa hän työskentelee, mutta Sirulla on suunnitelmissa etsiä oma asunto, sillä majatalon työntekijöiden parakeissa ei ole juurikaan omaa tilaa.
Perhe: Äiti (kuollut Sirun ollessa noin seitsemän), isä (40 vuotta, ammatiltaan puuseppä, asuu Sirun kotiseudulla), isoveli (kuollut), äitipuoli, veli- ja sisarpuoli (9 ja 10-vuotiaat), isoäiti (elossa), isoisä (kuollut) ja kaksi setää ja yksi täti isän puolelta sukua, sekä useita serkkuja.
Äitinsä sukulaisten kanssa Siru ei ole ollut koskaan tekemisissä, sillä hänen äitinsä suku on pieni, eikä hänen äitinsä ollut heihin yhteyksissä naimisiinmenonsa jälkeen.
Ulkonäkö:
Pituus ja paino: 162/52 kg
Vaikka Siru ei olekaan vaaleaverikkö, vaan hänen ihonsa on helposti päivettyvä ja poskilla ja nenänpielissä on usein muutama pisama, tuntuu hänen nimensä sopivan henkilölle kuin nakutettu. Sirun paino ja pituus ovat normaalin rajoissa, mutta hänessä on kuitenkin jotain, joka saa hänet näyttämään helposti rikkoutuvalta, hennolta ja hieman keijukaismaiselta. Ehkä suurin syy ovat hänen pienet, alaspäin vähän kapenevat kasvot, jotka saavat hänen paksut, ruskeanpunertavat, ristiselkään asti ulottuvat hiuksensa vaikuttamaan kohtuuttoman painavilta. Sirun silmät ovat vihertävät, eivät mitenkään erityisen suuret ja pienet. Tytön poskipäät ja korostuvat hänen hymyillessään leveästi ja hänelle ilmestyvät pienet hymykuopat. Matalalla olevat kulmakarvat saavat tytön näyttämään helposti huolestuneelta. Ainoastaan alhaalta päin pikkuisen levenevä, muuten melko kapea nenä pilaa pikkusievyyden vaikutelman kasvoissa ja antaa niille vähän lisää luonnetta.
Ruumiinrakenteeltaan Siru on hoikka ja jäntevä, hieman päärynävartaloinen. Suurin osa rasvasta on siis kertynyt lantiolle ja peppuun rintojen ollessa pienet. Tosin ei Sirun lantiokaan erityisen leveä ole. Sirun kuutatuointi on yleensä melkein kokonaan piilossa vinojen otsahiusten alla. Muita tatuointeja hänellä ei ole, mutta arpia sen sijaan runsaamminkin. Esimerkiksi polvissa Sirulla on muutama jo melkein kokonaan haalistunut arpi kaatumisista samoin kuin toisessa kädessä muutama jälki veitsistä, jotka ovat lipsahtaneet ohi ruokaa laittaessa. Ladon katolta putoamisesta Sirulla on muistona oikealla puolella päätään hiusten alla ja korvan taakse ulottuva arpikudelma, joka ei koskaan ole haalistunut koskaan kunnolla. Hiukset tosin peittävät nekin arvet. Varsinkin käsivarsissa, ranteissa, etureisissä ja pohkeen takaosassa on sekä uusia että vanhoja itse tehtyjä viiltoarpia. Sirulla on yhdet korvareiät kummassakin korvassa.
Pukeutumisellaan Siru pyrkii korrektiuteen. Massasta erottuminen, varsinkaan pahassa mielessä, ei ole Sirun mieleen. Siksi hän pukeutuukin yleensä yksinkertaisesti, vaikka pitääkin tavallaan kaikesta kimaltavasta sekä kirkkaista väreistä. Ei Sirulla tosin haaveilemiin asuihin olisikaan varaa. Sirun pukeutumistyyli ei kuitenkaan ole tylsä, eikä ulkonäkö hänelle yhdentekevä. Hän pukeutuu kevyistä, pehmeistä materiaaleista tehtyihin vaatteisiin (esim. puuvilla, nahka, villa), jotka yleensä peittävät sekä hänen kätensä että jalkansa kokonaan. Siru suosii erilisiä ylä- ja alaosia, mutta esimerkiksi juhlapäivinä hän pukeutuu aina mekkoon. Sirun päällä on usein joku kevyt ”aluspaita”, jonka päällä hänellä on neulepusero tai villapaita. Hameet ovat leveitä, pitkiä, yleensä villakankaisia, usein myös kesähelteillä.
Siru ei oikeastaan omista kuin kahdet kengät, sandaalit, joita hän sitten käyttääkin niin kauan kuin mahdollista, keväästä syksyyn sekä sinisestä villakankaasta huovutetut huopatöppöset, jotka tosin ovat todella huonot etelän kosteassa ja leudossa talvessa. Säähän sopiva talvitakki Sirulta sentään löytyy, mutta yleensä hän mieluiten pukee päälleen vain toisen villapaidan takin sijaan.
Siru ei käytä oikeastaan muita koruja, kuin korvissaan olevia pieniä hopeisia (tai ainakin sen värisiä) renkaita. Joskus hänen kaulassaan voi olla nahkaremmissä oleva kuusymboli, jonka pitäisi tuoda kantajalleen onnea.
Luonne:
Muiden, varsinkin sellaisten, jotka eivät Sirua kunnolla tunne, mielestä hän on tunnollinen ja auttavainen, usein jopa liiankin. Siru onkin vaarassa jäädä muiden kynnysmatoksi epävarmuutensa sekä kyvyttömyytensä sanoa ei takia. Kyllä hän joskus osaa pitää puoliaan, mutta usein hän näkee vian itsessään, eikä muissa. Hänestä on muutenkin helpompaa miellyttää muita kuin asettua poikkiteloin heidän kanssaan. Tästä johtuen Siru purkaa kiukkuaan muita kohtaan itseensä käyttäytymällä itsetuhoisesti tai yksinkertaisesti käpertymällä itsesääliinsä. Siru on hyvä peittelemään omia ongelmiaan ja siksi monien mielestä hän onkin vain hieman höpsähtänyt, ehkä hieman surumielisen iloinen tyttönen, joka usein hymyilee ilman syytäkin.
Sirulla on taipumusta peittää surkea olonsa naurulla, oikealla tai tekonaurulla, koiranpentumaisella anteeksipyytelevällä hymyllä tai asian vetämisellä leikiksi. Usein tapa onkin toimiva. Siru ei mielellään kerro omista tunteistaan tuntemattomille, vaan on usein kuunteleva osapuoli, joka toimii ryhmässä niin kuin muutkin toimivat. Kun muut nauravat, hänkin nauraa tai kun muut puhuvat jostain asiasta, hän myötäilee hiljaa, yleensä sanattomasti, mutta kuitenkin. Jotkut pitävätkin Sirua hieman selkärangattomana. Loukattuna tai muiden syyttäessä häntä jostain hän usein ottaa syytökset päälleen ja poistuu paikalta mahdollisimman pian. Tuntemattomien, sellaisten, joita hän ei tule luultavasti koskaan enää näkemään, seurassa Siru on huomattavasti rohkeampi.
Kaikesta huolimatta Sirulla on oma valoisampikin puolensa. Siru on ystävilleen hyvin lojaali, eikä esimerkiksi kertoisi ystäviensä ongelmia eteenpäin vaikka mikä olisi. ystävyys, tunne siitä, että joku välittää ja pitää on Sirulle kuin piristysruiske, joka saa hänet unohtamaan vähäksi aikaa pahimman ahdistuksen. Siru on masennuskausiensa välillä oikeasti pirteä ja iloinen, tosin monet pitävät häntä silloin hieman ärsyttävänä, sillä tällöin Siru saattaa oikeasti kieltäytyä ikuisesta pelastajan ja auttajan roolista.
Siru etsii hyväksyntää ja hänellä on taipumusta olla ihastunut melkein koko ajan. Läheisyydenkaipuuta voi usein paikata olemalla ystävien kanssa, mutta ”tosirakkauden” eteen Siru olisi valmis hylkäämään kaiken. Vaikka hänen rakkauselämänsä onkin usein ollut aika epätoivoista, ei Siru siltikään ole luopunut ruusunpunaisesta käsityksestään ikuisesta, kaiken kestävästä ja ruusunpunaisesta lemmestä, joka muuttaa maailman kokonaan.
Siru onkin pohjimmiltaan haaveilijaluonne, vaikka hänen tarmokkuutensa takia unelmoinnille ei yleensä ole aikaa. Siru on mielellään koko ajan liikkeessä, varsinkin hyväntuulisena. Hän näpertelee usein jotain paikallaankin istuessaan tai vähintään pohtii asioita, joita hänen pitäisi tehdä. Työnteko saattaa lamaantua ainoastaan jos Siru ei yksinkertaisesti tiedä mitä hänen pitäisi tehdä (esim. jos hän saa jonkun uuden työtehtävän, jota ei selitetä sen kummemmin), sillä silloin hän ennemmin ahdistuu ja pysähtyy kokonaan kuin osaa itse keksiä uuden ratkaisun asiaan. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, ettei hän uskalla toteuttaa itseään epäonnistumisen pelossa kuin siitä, ettei hän olisi kyennyt suorittamaan tehtäväänsä. Huono itseluottamus (”en minä kuitenkaan osaa tai pysty”) pistää usein muutenkin pisteen Sirun haaveille.
Menneisyys:
Siru syntyi alkukeväästä vanhempiensa toiseksi lapseksi. Tytön ensimmäiset vuodet he asuivat uskonsotia paossa sukulaisten nurkissa hieman etelämpänä, mutta muuttivat takaisin kotiseudulleen jo hieman ennen kuin sota virallisesti loppui. Samoihin aikoihin Sirun äiti ja veli sairastuivat kulkutautiin. Veli kuoli muutamassa päivässä, mutta äiti sinnitteli ja jäi henkiin. Sirun isä säästyi taudilta, koska hän oli silloin pitkällä myyntimatkalla läpi lähialueiden. Sairauden seurauksena Sirun äiti ei kuitenkaan enää jaksanut tehdä enää juuri mitään, joten tyttö lähettiin isän sukulaisille hoitoon tytön isän jäädessä kotikaupunkiin hoitamaan vaimoaan ja jatkamaan työtään.
Alun perin muutamaksi kuukaudeksi suunniteltu muutto venyi useaksi vuodeksi, mutta Sirun äidin kuntouduttua jonkun verran ja tytön kasvettua sen verran, että hänestä oli jo jotain hyötyä kotonakin, muutti Siru takaisin lapsuudenkotiinsa. Hänen äitinsä ei kuitenkaan ollut enää ollenkaan sama ihminen kuin ennen, sillä sairaus oli tehnyt hänestä voimattoman ja muutenkin surumielisen, eikä Siru tuntenut enää vanhempiaan juuri ollenkaan. Pari kotona vietettyä vuotta ennen äidin kuolemaan olivatkin Sirulle hyvin raskaita, sillä hän tunsi itsensä yksinäiseksi, äidin auttaminen oli ahdistavaa ja vaikeaa, eikä vanhemmilla ollut juuri energiaa tai aikaa huomioida lastaan muuten. Sirun isä ei osannut hoitaa lasta yksin vaimonsa kuoltua, joten Siru lähettiin taas isänsä sukulaisille.
Aluksi Siru asui rakastamiensa isovanhempiensa luona, mutta heidänkin oli ikänsä puolesta enää vaikea kasvattaa lasta. He muuttivat asumaan lapsensa luokse, mutta siru muutti tilanpuutteen takia asumaan tätinsä perheen luokse. Siellä hän asui useamman vuoden. Sirulla oli lapsena ja vähän vanhempanakin taipumusta teloa itsensä ja joutua erilaisiin pieniin onnettomuuksiin. Suurin näistä onnettomuuksista tapahtui Sirun ollessa 14. Hän putosi ladon katolta alas ollessaan siellä pelleilemässä serkkujensa kanssa ja löi päänsä pahasti. Melkein kaikki sukulaiset olivat varmoja, että hän olisi kuollut, mutta muutaman kuukauden osittaisen tajuttomuuden ja kuumeilun jälkeen Siru palasi melkein samanlaiseen kuntoon kuin aikaisemmin. Samoihin aikoihin tytön isä pyysi lastaan muuttamaan uuden perheensä luokse, joten Sirun kotipaikka vaihtui taas.
16-vuotiaana Siru koki suuren ensirakkautensa, joka kesti muutaman kuukauden. Poika kuitenkin muutti muualle ja käytännössä särki Sirun sydämen. Niihin aikoihin tytön ahdistus alkoi kasvaa pahemmaksi ja lopulta 17-vuotiaana Siru muutti pois kotoaan ja päätyi lopulta Jurfieliin majatalon työntekijän avustajaksi.
Muuta:
Sirun lempi/liikanimi juontaa merkityksensä hänen olemuksestaan ensimmäisinä viikkoina majatalossa. Joku kuuli ensiksi Sirun väärin ja myöhemmin nimi muokkautui Surkuksi, kiitos Sirun anteeksipyytelevän, pelokkaan ja surumieliseen asenteen.
Liikanimi Kuolematon taas tulee Sirun lapsuudesta. Hän ei saanut kulkutautia, johon hänen veljensä kuoli ja hän myös selviytyi monista muista kokemistaan onnettomuuksista, erityisesti putoamisesta ladon katolta. Ehkä sukulaiset ajattelivat olevansa jotenkin hauskoja tai positiivisia antaessaan moisen nimen, mutta Siru inhoaa sitä itse. Hän ei ole kuitenkaan tohtinut miettiä itselleen parempaakaan nimeä, joten toistaiseksi Kuolematon pysyy virallisena. Siru ei kuitenkaan yleensä esittele itseään sillä nimellä.
Siru on masentuvainen ja itsetuhoinen luonne, mutta tällä hetkellä asiat ovat menossa parempaan suuntaan, kiitos ympäristönvaihdoksen. Lapsena ahdistuneisuus ilmeni itsensä telomisena puolivahingossa, mutta vanhempana Siru on purkanut pahaa oloaan esimerkiksi viiltelemällä ranteitaan ja jalkojaan. Käsien arvet ovat jo vaalentuneet, sillä Siru lopetti käsiensä viiltelyn, koska ne ovat niin paljon selkeämmin huomattavissa. jalkojen jäljet ovat tuoreempia.
