Nimi: Routa Sirius Taivaanlintu
Ikä: 26
Syntynyt: 4. vuosineljännes, 2. kuukauden 3. päivä
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen
Ammatti: perämies Tyrskytanssija-aluksella
Uskontokunta: Elementalisti, suojelusjumalana Mor
Asuinpaikka:
Yleensä mies on merillä tai vain piipahtamassa jossain satamassa, lähin kotia vastaava on Danleifissä veljensä Roquksen luona.
Perhe:
Isä, Roy Amiro Yötaivas, kuollut
Äiti, Hailey Lien Kuurankukka, kuollut
Veli, Roqus Orion Usvamieli
Ulkonäkö:
Routa on luonnostaan suhteellisen solakka, mutta työ on kuitenkin tuonut mukanaan jonkin verran voimaa ja lihaksia. Pituutta löytyy 179:n sentin edestä, iho on melkoisen päivettynyt ja merituulessa ahavoitunut. Mustat hiukset sojottavat päästä lyhyehkönä, sotkuisena pehkona, jonka peitoksi on usein läntätty vanha ja kulunut myssynkaltainen päähine. Silmät ovat syvänsiniset, tosin vasemmassa silmässä on muutamia vihreitä pilkkuja.
Miehen kasvot ovat piirteiltään melko jyrkät, sanotaanpa niitä usein kirveellä veistetyn näköisiksikin. Nenä on luonnostaan hieman vinossa oikealle ja hieman liian suuri näihin kasvoihin. Muutama naururyppy on jo ehtinyt koristamaan silmäkulmia ja löytyypä vasemmasta poskesta hymykuoppakin. Suojelusjumalalle kuuluva vihreä kahdeksankulmio on sijoitettu oikeaan poskeen, hieman silmän alapuolelle. Sen lisäksi Roudan oikeaan olkapäähän on tatuoitu mitäpä muutakaan kuin täysissä purjeissa merta kyntävä laiva Tyrskytanssija, vasenta olkapäätä taasen koristaa ruusujen ympäröimä ankkuri.
Laivalla ollessaan mies käyttää yleensä vain nahkavyön ylläpitämiä yksinkertaisia polvipituisia purjekangashousuja, jotka ovat jo käytössä nuhjaantuneet melkoisesti. Sään niin vaatiessa Roudan yllä voi nähdä myös värikkäin kirjailuin koristellun nahkaliivin tai löysän, valkeahkon paidan. Harvemmin miestä nähdään niin kylmissä oloissa, että lämmittävämmälle vaatetukselle olisi tarvetta. Routa omistaa toki myös melko kuluneet lyhytvartiset saappaat, mutta niitä hän käyttää yleensä vain maissa. Lisäksi vyötäisillä roikkuu kolhiintunut tikari, mutta se on tarkoitettu pikemminkin yleistyökaluksi kuin taisteluaseeksi.
Luonne:
Routa on lähes koko ikänsä saanut olla veljensä tukena ja hänestä on tullut se kallio, johon Roqus ja monet muutkin nojaavat huomaamattaankin. Miehen sanaan ja apuun voi aina luottaa, oli sitten tuttu tai vähän tuntemattomampikin. Hän ajattelee yleensä toisenkin kerran tekojaan eikä anna ensimmäisen mielijohteen viedä mukanaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että hän olisi mitenkään tylsä, Routa osaa kyllä ottaa ilon irti elämästä, mutta hän tekee sen parhaalla mahdollisella tavalla: turvallisesti ja ajautumatta turhiin vaaroihin. Tämä sääntö ei tosin päde aivan joka tilanteessa, humaltuneena mies on herkkä haastamaan riitaa eikä pahemmin välitä, mitä tekee. Tätä tapahtuu melkein joka satamassa, rankka työ vaatii rankat huvit.
Yli vuosikymmenen elämä merillä on toki jättänyt omat jälkensä Roudan luonteeseen, hän osaa kerskua matkoistaan ja kokemuksistaan vähintään yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin todellinen merikarhu. Mies on rempseä ja ulospäin suuntautunut eikä turhia pokkuroi ylempiensä edessä, kuningasparin tapaaminen voisi tosin saada hänetkin hieman nöyremmäksi. Roudalla on lähes aina hymynkare suupielessä, hän ottaa elämän sellaisena kuin se eteen tulee eikä murehdi turhia. Maailma kyllä kuljettaa eteenpäin, vaikkei annakaan huomisen murheiden painaa mieltään jo tänään.
Kaikki merimiesvuosina kertynyt karskius ei kuitenkaan kykene peittämään sitä tosiasiaa, että Routa on loppujen lopuksi melkoisen tunteellinen persoona. Hän ei välttämättä anna sen kuitenkaan näkyä ulospäin, ei varsinkaan jos pelkää tai tuntee olonsa muuten epävarmaksi. Mies on tottunut pitämään vahvaa kuvaa yllä, eikä mielellään paljasta asioita, joita pitää heikkouksinaan. Toisinaan Routa tunteekin olonsa riittämättömäksi, kun kaikki tuntuvat olettavan, että hän osaa ratkaista heidän ongelmansa ja jaksaa olla järkkymättömänä tukena. Oikeastaan hän kaipaisi elämäänsä jotakuta, johon itse voisi turvautua ja jolle uskaltaisi näyttää myös heikkoutensa. Samalla Roudan pitäisi kuitenkin kyetä säilyttämään vahva itsenäisyytensä.
Naiset, varsinkin suunnilleen samanikäiset sellaiset, saavat Roudan jopa hieman arastelemaan. Normaalisti melko puhelias ja nauravainen mies hiljenee ja vakavoituu. Hän ei osaa olla aivan oma itsensä hameväen seurassa, mutta hermostuneisuus hälvenee yleensä paremman tutustumisen myötä. Tämä onkin onni, sillä ujous saattaisi vaikeuttaa huomattavasti Roudan työskentelyä, onhan laivalla myös useita naisia.
Demonit saavat Roudan epäluulot heräämään, hän ei voi luottaa noihin siivekkäisiin olentoihin, ei sitten yhtään. Syytä ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, demonejahan suorastaan kuului halveksua varsinkin miehen lapsuudessa ja varsinkaan hänen isänsä ei pitänyt heistä. Tämän johdosta myöskin Rhuatchin palvojat voivat saada osakseen aikamoista kyräilyä, olivat demoneja tai eivät. Muut rodut ja uskontokunnat säästyvät kuitenkin Roudan vihamielisyydeltä.
Menneisyys:
Routa syntyi vanhimpana lapsena köyhään kalastajaperheeseen Danleifiin ja sai pian pikkuveljen, Roquksen. Routa omaksui heti huolehtivat isoveljen roolin ja tyypillistä olikin, että hänet löysi pikkuveljensä seurasta – ellei pojanvintiö sitten ollut omin luvin seikkailemassa satamassa. Vanhemmat huomasivat pojan kiinnostuksen satamaan ja yrittivät leipoa tästä kaltaistaan kalastajaa, mutta rauhaton Routa kaipasi jotain enemmän kuin päivittäinen retki näkömatkan päähän satamasta saattoi tarjota.
Pienestä pitäen Routa rakasti seikkailuja ja uusien asioiden tutkimista, mikä välillä aiheutti harmaita hiuksia hänen vanhemmilleen Haileylle ja Roylle. Joitakin kolhuja poika toikin tuliaisina retkiltään, mutta harvoin mitään todella vakavaa. Routa ystävystyi helposti naapuruston poikien kanssa ja rymysi noiden kanssa milloin missäkin. Syrjäänvetäytyvämpi Roqus uhkasi usein jäädä pois yhteisistä leikeistä, mutta Routa teki kyllä parhaansa, että velikin otettaisiin mukaan.
Yleisesti ottaen Roudan lapsuus oli onnellinen. Toki perhe oli köyhä, mutta niin olivat useimmat muutkin Danleifissä asuvat. Elämää varjosti kuitenkin jonkin aikaa Uskonsota, joka raivosi Roudan kuudennesta ikävuodesta yhdenteentoista. Lapsi ei kyennyt ymmärtämään, mikä sai vanhemmat niin vakaviksi ja koko kaupungin jännittyneeksi, mutta se sai hänet huolehtimaan Roquksesta entistä enemmän. Se ei ollut mitenkään päällekäyvää paapomista, pikemminkin vakaana tukena olemista. Routa saikin Roquksen avautumaan, mikä lähensi veljiä vielä entisestään.
Kolmentoista vanhana Routa sai viimein toteuttaa suuren unelmansa, nuorukainen pestautui kansipojaksi. Päähänsä tuo länttäsi äidin tekemän ohuen myssyntapaisen ja lähti tyhjin taskuin ja suurin odotuksin näkemään maailmaa. Työ oli rankkaa, mutta meri-ilma kietoi nuorukaisen pauloihinsa. Hän ei enää viipynyt pitkiä aikoja kotona, vain sen verran että laiva oli jälleen valmis lähtöön. Ganoan satamat tulivat hänelle tutuiksi, samoin kuin maata ympäröivät vedet. Yllättävin merillä opittu asia oli kuitenkin auttava kirjoitustaito, erään pitkän tyvenen aikana lähes kuoliaaksi tylsistynyt matkustaja oli opettanut kirjoituksen alkeet nuorukaiselle.
Routa oli jälleen ollut merillä useita kuukausia, kun hän saapui kotiin ja Roqus kertoi heidän vanhempiensa kuolleen. Tämä oli täydellinen yllätys ja shokki nuorukaiselle, muistuttaen häntä samalla myös oman ammattinsa vaaroista ja elämänsä rajallisuudesta. Ei Routa kuitenkaan suinkaan meriltä poissa pysynyt, ja tällä kertaa Roqus tuli hänen mukaansa. Veljelle meri ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi kodiksi kun Roudalle, niinpä Roqus tämän yhden matkan jälkeen jäi takaisin Danleifiin.
Ahkera ja työteliäs Routa oli pidetty merenkyntäjien keskuudessa ja myöskin kykenevä töissään. Nuoresta iästään huolimatta hän keräsi arvostusta ja nousi vähitellen aluksen perämieheksi ja kapteenitar Hoylan Grita Meriusvan oikeaksi kädeksi. Routa kirjoitti harakanvarpaillaan säännöllisesti kirjeitä Roqukselle, vaikka usein hän ehti perille ennen Jurleifista matkaan lähtenyttä viestiä.
Naisrintamalla Routaa ei ole koskaan juuri onnestanut, jollei lasketa joitakin humalaisia öitä, joista ei seuraavana päivänä edes muistanut mitään. Osasyynä on varmasti miehen ujous tehdä minkäänlaisia aloitteita, toisaalta hän ei ole edes tavannut kovin monia kauniimman sukupuolen edustajia. Onhan laivalla joitakin naisiakin, mutta heille Routa on lähinnä luotettava työtoveri eikä mitään sen enempää.
Muuta:
- Ainoa ase vyötäisillä kulkeva kolhiintunut tikari, joka on toimii yleistyökaluna
- Ei osaa oikein käsitellä rahaa, vaan pistää sen heti menemään
- Lauleskelee mielellään, muttei kovin hyvin
- Ei ole kovin hyvä uimari, ainakaan pidemmällä matkalla
- Osaa navigoida tähtien avulla
Tyrskytanssija
Tyrskytanssija on kolmimastoinen karaveli, jolla on pituutta noin 20 metriä ja leveyttä 7 metriä. Alus on siis melko pienikokoinen, mutta korvaa pienen kantavuutensa nopealla vauhdillaan. Tyrskytanssija on täysin avomerikelpoinen, mutta useimmiten aluksen reitti kulkee rannikon tuntumassa. Miehistöä laivalla on 26 henkeä, molempia sukupuolia ja useimpia lajeja. Aluksen kapteeni on jo vanhemman puoleinen najadirouva Hoylan Grita Meriusva. Merimiehet on majoitettu riippumattoineen ruumaan, kapyysi ja kapteenin hytti on sijoitettu yläkannen alle. Tyrskytanssija on pääasiallisesti kauppa-alus, mutta toisinaan mukana kulkee myös matkustajia, jotka majoitetaan kapteenin hyttiin ja kapteeni itse siirtyy muun laivaväen joukkoon ruumaan. Aluksen keulaan on sijoitettu veden jumalaa Loraidia esittävä keulakuva.
