Uusi kaupunki, uudet kujeet... vai?

[ Sätkynukkea tänne päin, kiitos. ]


Noerleifin kadut eivät olleet enää ilta-aikaan niin täynnä kauppiaita kuin ne olisivat päiväsaikaan olleet, toisin kuin väsyneiden matkalaisten asuttamat majatalot, jotka tuntuivat vain täyttyvän yhä enemmän illan kuluessa. Hermoja raastava matka oli uuvuttanut tulisilmäisen nuorukaisen, joka oli roikkunut erään kauppiaan vaunujen salamatkustajana hieman Ithleifin jälkeen ja varastanut ruokaa aina kauppiaan nukkuessa ja tämän henkivartijan katseen välttäessä. Oli ollut hänen onnensa, että "henkivartija" oli ollut laiska, ahne vätys, jonka piikkiin kauppias hupenevat ruokavarat laittoi ja läksytti tämän usean kerran, varkaan seuratessa tilannetta kauempaa naurunpyrskähdysten kera.

Moinen matka saattoi kuulostaa helpolta, mutta Shiillä oli ollut tuskin lainkaan varaa nukkua eikä hän silloinkaan saanut levättyä missään pehmeässä sängyssä tai sisätilojen lämmössä. Kerran hän oli ollut vähällä jäädä kiinni, mutta selvinnyt pelkällä tuurilla henkivartijan suorittamasta kauppatavaroiden tutkimisesta, hänen piileskeltyään epämukavasti säkkien seassa. Toisinaan kannatti tinkiä peseytymisestä, sillä hänen haistamisensa oli muistuttanut pöhöttynyttä miestä huolehtimaan omasta hygieniastaan ja karkottanut tämän pesulle, mikä oli tarjonnut hänelle mahdollisuuden vaihtaa piilopaikkaansa.

Nyt, viikkoa myöhemmin, nuori feeniks ojenteli hoikkia sormiaan Noerleifin pimentyvillä kaduilla ja tutki ympäröivää kaupunkia katseellaan. Hän oli jäänyt kyydistä lähempänä kaupungin laitoja kuin sen keskustaa, missä olisi takuulla ollut enemmän kauppiaita ryöstettäväksi - ja sitä myötä myös suurempi kiinnijäämisriski useampien silmäparien vuoksi. Niinpä hänen ympärillään olevat kadut ja talot eivät kenties olleet niitä kaikkein koreimpia, mutta tarpeeksi hienoja muistuttamaan hänelle, miten paljon parempaa hänen elämänsä voisi olla. Tosin, hän mietti, kukapa kaipasi elämää, jonka jännittävintä ajankäyttöä oli kirjata kauppatavaran tuottoja ja sen kuljettamisen kuluja? Niin, hän ei nähnyt kovin paljoa hohtoa rehellisissä, kaupallisissa ammateissa.

Varmistettuaan sormiensa olevan toimintakunnossa nuorukainen pujahti liikkeelle kujalta ja nälästä ja väsymyksestä huolimatta yritti pitää ajatuksensa selkeinä etsiessään sopivan painavaa rahamassia "lainattavaksi". Se oli hieman hankalaa, sillä ihmisiä oli enemmän kuin hän olisi toivonut, vaikka pimeys laskeutuikin nopeaa vauhtia ja säikytti pimeänarat koteihinsa. Eikä kukaan näistä erehtynyt kulkemaan syrjäisempiä reittejä, vaan kaikki liikkuivat parhaiten valaistuja teitä pitkin. Ja mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeammaksi tehtävä muuttuisi, sillä ihmiset poistuivat jatkuvana virtana sisätiloihin, minne hänellä ei ollut asiaa.

Shii tiesi vaihtoehdot vuosien kokemuksella - joko hänen pitäisi toimia uhkarohkeasti ja napata rahat joltakulta vähemmän yksinäiseltä ja heiveröiseltä ohikulkijalta, tai hurmata joku onneton nainen, joka kaipasi kuollutta lastaan tai miestään ja löytäisi hänestä korvikkeen, tai sitten nukkua kadulla. Meripihkanväriset silmät kytivät ärtymyksestä, kun varas tajusi, mikä vaihtoehdoista olisi kaikkein todennäköisin, kun hän ei ollut edes parhaissa voimissaan.

Turhautunut huokaus.

Ah, Noerleif, Noerleif. Puutiikkien ja kauppiaiden kaupunki, rahankulutuksen ja sopimusten tyyssija. Hitaasti eteenpäin löntystävä raskatekoinen ruuna veti painavaa taakkaansa, joka koostui kahdesta matkustajasta ja suuresta määrästä louhoskiviä, joita kuljettaja oli aikeissa kaupata talonrakentajille. Yhden murikan päällä istui pää käsiin nojaten kumarassa neito, oranssikatse utuisena väsyttävän matkanteon jälkeen. Hänen häntäluunsa varmaan oli tuhansina murusina sen jölköttelevän ravipätkän jälkeen, jossa ruuna oli intoutunut melkein kaatamaan lastin pientareelle - mistä tuollainen voima edes oli peräisin katsoessa tuollaista ikäloppua kaakkia ? Tuhahtaen nuorekko suoristi venyttelevään tapaan selkänsä ja antoi katseen vain hamuta hämärää maisemaan. Tai no hämärää ja hämärää - täkälaiset lyhdynsytyttäjät olivat jo näemmä valaisseet suurimman osan päätiestä.
"Jään tässä, kiitoksia."
Ennen kuin vaunut olivat edes pysähtyneet, niin kengänpohjat kopsahtivat mukulakivetykselle. Hah, maksuakaan tuo rahvas ei tajunnut periä ajoissa, sillä rastaskansalainen otti oitis kunnollisen välimatkan kulkupeliinsä. Ilman tuota hyväuskoista hönttiä hän olisi voinut joutua pulittamaan sievoisen summan Jurleifistä tänne Noerleifiin, jossa uusi työnantaja odotteli uutta uniikkia palvelusväen jäsentään. Enemmän ja vähemmän näkyvästi hymyillen suunnisti Hekateksi nimetty neito pitkin tietä, oikeastaan omaamatta harvaintakaan hajua mihin hänen pitäisi käyskennellä. Voisihan sitä aluksi katsoa vaikka kaupunkia, majoittautua majataloon ja lähettää laskun sitemmin herra Palosydämelle, joka varmasti mitä mieluiten maksaisi kaikki syntyneet kulut.

Tämä oli vain liian helppoa. Ikuiseksi mitoittuneen velkataakan alla neiti Vaitisielu oli kuvitellut juoniensa viivästyvän, mutta kyllä se aurinko selvästi risukasaankin paistoi. Pahansuovan naurun hän jotenkin kykeni pitämään sisällään, tosin vaivanloisesti, sillä suupieli oli alkanut kivuta entistä ylemmäs äskeiseltä paikaltaan. Mutta katsohan kummaa, kyllä täällä päin vielä ihmiset hämärällä liikkuivat, ainakin osa. Jurleifissa, vaikka iso kaupunki olikin, eivät hienot ja kunnolliset kansalaiset tunkeneet nokkaansa ulos ilman painostavan hyvää syytä. Nuoria kolleja ja sirkuttavia ilolintuja kapakoissa sekä kujilla virtasi - totta kai. Vaan ehkä kansa piti Noerleifiä uljaampana ja turvallisempana, kuin muita kaupunkeja ? Aika säälitelvä miete, koska koskaan ei saanut unohtaa oman selustan "suojausta". Tällä tarkoitettiin Hekaten kohdalla sitä, ettei tämä vahingossakaan luottanut keneenkään täysin ja valmius pakenemiseen pysyi kuin riistaeläimellä mielessä.
Hmm.. näin pidemmälle tuumailtuna harhailu tuskin oli paras ratkaisu sittenkään. Siispä pitäisi kysyä ohjaistusta, mutta keltä ? Täällä näytti tosiaan kulkevan vain ihmisiä ja tuon alhaisen rodun kanssa rastaslainen ei pahemmin piitannut edes tervehtiä. Puistattelunsa tiimellyksessä, iski silmäkulmaan erittäin miellyttävä näkymä - yksinäinen feeniks. Huuliaan nuolaisten, vielä kerran ympärilleen kurkistellen loi Hekate nopean päätöksen mielessään: Tuossa oli hänen oppaansa, sanokoot mitä tahansa.
"Hoi, Te siellä!"
Se ei jäänyt epäselväksi kelle huhuilu oli omistettu - nimittäin nuorekko suorastaan talsi toisen luo liian kepein askelin. Tarpeeksi lähelle päästessään, alkoivat silmät kaluamaan mielenkiintoa tihkuen nuorukaista. Noh, omalla tavallaan komea, ei aivan rehdin näköinen jätkä, mutta feeniks silti - sehän tietenkin riitti.
"Ette sattuisi tietämään hyvää majataloa ?"

Oli lähellä, ettei Shiin säikähdys näkynyt ulospäin, kun hän hätkähti Hekaten ilmestymistä. Tietenkään hän ei ollut kiinnittänyt tämän huudahdukseen sen enempää huomiota, tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun hänen ylitseen tervehdittiin jotakuta toista, mutta tämän ilmestyminen hänen vierelleen sai hänen keskittymisensä herpaantumaan. Hyvästi, rahamassit ja majatalossa vietetty yö. Hän yritti näyttää mahdollisimman pahalta tällaisen keskeytyksen vuoksi, mikä yleensä riitti ajamaan tunkeilijat muihin puuhiin, mutta tämä tunkeilija oli ilmeisesti päättänyt, että liimautuisi häneen, vaikka hän olisi muuttunut tultasyökseväksi lohikäärmeeksi.

Niinpä nuorukaisen ilme lientyi muutamaa sekunnin murto-osaa myöhemmin, samalla kun hän risti sulkaiset käsivartensa - harjoiteltu ele, jotta sulat eivät törröttäisi eri suuntiin tai jäisi muuten huonosti käsivarsien väliin. Hän ei kuitenkaan näyttänyt edelleenkään erityisen vastaanottavalta, ja jos nuorikko osasi yhtään tulkita ilmeitä ja asentoja, tämä tajusi juuri kohtaamansa varkaan olevan kaikkea muuta paitsi kiinnostunut opastamaan tätä lähimpään majataloon. Miksi hän olisi ollut, koska hän tiesi, ettei itse pääsisi sellaiseen? Kenties hän oli käynyt täällä aiemmin ja tiesi yhden tai kahden majatalon sijainnit, mutta hänellä ei ollut mitään halua jakaa tietoa.

Ainakaan ilman korvausta, mikä tarjoaisi hänellekin mahdollisuuden nukkua hieman mukavammin.

"En ole täältä kotoisin", varas vastasi hivenen tylysti, palauttaen huomionsa takaisin yhä harvenevaan rahvaaseen. Hän ei jaksanut enää edes kiinnittää huomiota sihahtavaan ässäänsä, kun turhautuminen nosti jälleen päätään väen vain vähentyessä. Pian jäljellä ei olisi enää edes kurjia juoppoja, joilta saadut rahat eivät riittäisi kuin tuoppiin halpaa mallasjuomaa, jos siihenkään. Tai sitten hän törmäisi ruumiiseen, joka oli jo ryöstetty. Kumpikin oli koettu turhan usein.

Shiin katse palasi uudelleen Hekateen, hänen yrittäessä turhaan piilottaa kasvoillaan näkyvää turhautuneisuutta ja ärtymystä. Jos kyseessä olisi edes ollut vanhempi nainen, hän olisi voinut toivoa majoitusta, mutta tältä tytönheitukalta hän ei tulisi saamaan yhtään mitään. Vasta tässä vaiheessa hän tosiaan tajusi kiinnittää huomiota hentoon lyhdynsytyttäjään - vaikka hän ei ollut koskaan tavannut rastaskansalaisia, hän kyllä tunnisti toisen ei-feeniksiksi, mutta tarpeeksi feeniksmäiseksi ollakseen sukua.

... Miten helppo olisikaan raahata noin heiveröinen tyttö sivukujalle ja viedä tämän omaisuus.

Ihme kyllä Hekate tuntui hyvin sietävän tuon tylyhkön vastauksen ja katseen, joka karkoittaisi varmaan kenet tahansa muun pois häiritsemästä tätä luomakunnan hienoimpaan lajiin kuuluvaa edustajaa. Itsepintaisesti hymy pysyi kasvoillaan, kun samalla toinen kulmistaan kohosi. Hehän olivat aivan samassa jamassa, jos kerta herra ei ollut täältä kotoisin ja ei niin ikään tiennyt majatalojen sijainteja.
"Sittenhän olette yhtä huonossa tilanteessa kuin minä."
Sormenpäät asettuivat vastakkaisiaan vasten puheen keskipaikkeilla. Ehei, nuorekko ei vielä jättäisi toista rauhaan, vaikka se voisikin olla fiksu veto normaalisti tahdikkaammin käyttäytyvältä neidolta. Hän ei vain voinut sille mitään, että feeniksien lähettyvillä kaikki intonsa pääsi esille. Tai no oikeastaan - oli olemassa yksi yksilö, jonka seurassa Hekatea ei kiinnostanut riemastua silminnähtävästä, mutta ei nyt takerruta siihen seikkaan.
"Joka tapauksessa olen matkustanut tänne Jurleifista asti puolimykän kuljettajan seurana, enkä pistäisi lainkaan pahakseni, jos saisin Teidän kaltaisenne seuralaisen etsimään yöpymispaikkaa kanssani."
Ihan vain vinkki vinkkinä. Tokkopa miehellä seuraa oli, kun sattui tässä pällistelemään maailmaa ja ihmiset puolestaan kaikkosivat kukin ties millaiseen koloon. Se on myönnettävä, että tuo uudellainen katse feeniksin suunnalta hieman kuitenkin sai rastaan niskavillat pystyyn.

Oranssit silmät kohdistuivat kohti taivasta. Kyllä se aurinko tosiaan oli painumassa mailleen hyvää tahtia, tähtiäkin alkoi muodostua yläpuolelle. Jaa-a, olikohan tällä sittenkin turhan uhkarohkeaa liikkua täydellisen pimeyden laskiessa ? Jospa olisi vain pitänyt kiltisti kituuttua sen ajurin matkassa kartanon maille asti, vaikka tässähän säästyi rahaa, jota ei koskaan ollut turhan paljon.
Syrjäkujalta kuuluva kolahdus herätti nuorekon mietteistään ja sai tämän lopettamaan taivaan töllötyksen. Kujakattiko siellä metelöi vai oliko tällä kertaa kyseessä portto seuralaisensa kanssa ? Tuskin siitä kannattaisi mennä ottamaan selvää, kun eivät edes katulyhdyt valaisseet moiseen syrjyyteen sekä se oma henkiriepu vielä kiinnosti pitää tallella. Sideharsoin peitetyt näppinsä kävivät sivelemässä vasemman puoleisia, laimean värisiä sulkiaan.
"No kuinka on ?"
Aluksi Hekate oli lisäämässä hoputtelevaan kysymykseensä, että hänen tuleva isäntänsä voisi maksaa kummankin vilut yöpymispaikasta, mutta tarkemmin ajatelen - miksi hän antaisi edes feeniksin hyötyä omasta onnekkuudestaan ? Jos nuorukainen ei suostuisi lähtemään mukaan, niin siinä tapauksessa pieni lahjonta tulisi kysymykseen, mutta sitä ennen oma napa olisi aina lähimpänä.

Shiin kulmat kurtistuivat entistäkin lähemmäs toisiaan, kun hän tajusi kiinnittää huomiota teitittelyyn, puhumattakaan Hekaten muutenkin kunnioittavasta asenteesta. Oliko tämä saanut tällin päähänsä vai mistä moinen käytös oikein johtui? Ei hän mikään aatelinen ollut eikä edes näyttänyt sellaiselta rähjäisissä, juuri ja juuri istuvissa vaatteissaan, jotka hän oli varastanut ties kuinka kauan sitten maantierosvojen tapaan. Kun hän pääsi yli tästä hämmennyksestä, hän jäi pohtimaan vaihtoehtojaan. Hän voisi suostua pyyntöön, mutta silloin selviäisi, ettei hänellä ollut lainkaan rahaa ja sekös vasta toista riemastuttaisi. Tämän asiat näyttivät olevan paljon paremmin, tällä oli siistit vaatteet eikä tämä näyttänyt samanlaiselta pellossa rypeneeltä, eksyneeltä sieluparalta kuin miltä hän vaikutti.

Toinen vaihtoehto olisi edelleen kolkata tyttöpolo ja raahata tämä syrjäkujalle, mutta nuorukaisella ei ollut hajuakaan siitä, paljonko hän loppujen lopuksi siitä hyötyisi. Toinen saattoi kantaa mukanaan vain paria kuparikolikkoa tai aivan yhtä hyvin tuskin edes sitäkään, vaikkakin tämän suunnitelmat majataloon menosta kertoivat, ettei tämä aivan rahattomana voinut olla liikkeellä. Kenties hänen pitäisi leikkiä mukana ja katsoa, mihin tämä johtaisi... Mutta mitä hän loppujen lopuksi voittaisi? Nuori nainen ei tarjoutuisi kustantamaan hänen yöpymistään tai jos tarjoutuisikin, hän pelkäisi nukkua petoksen pelossa.

Kolahdus kiinnitti myös varkaan mielenkiinnon, muttei kovin pitkäksi aikaa, sillä samanlaisia kolahduksia ja niihin liittyviä ääniä kuului vähän väliä eikä niihin tottuminen ollut vaikeaa. Kiinnostavampi ääni olisi ollut vain siinä tapauksessa, että hän olisi jo ollut kyseisellä kujalla.

Feeniks ei ollut kuulevinaankaan rastaskansalaisen hoputtavaa kysymystä, vaan pyöritteli vaihtoehtoja yhä mielessään. Kenties pieni peitetarina olisi paikallaan, kun hän samalla ottaisi selvää Hekaten aikeista. "Yöpaikan löytäminen voisi olla hieman helpompaa, jos minulla olisi lainkaan rahaa - minut ryöstettiin vain hieman ennen tänne tuloa", hän selitti kiitettävän uskottavasti, katsoen vastapuolta edelleen ärtyneen oloisena.


[ Vastaukset lyhenevät, kun ei enää voi selittää esseen pituisesti. Valitan. :> ]

Hekate ei kyennyt estämään kielen naksahdusta, kun ryöstötarina kuului ilmoille. Noh, sehän tietenkin selitti paremmin miksi feeniks ei ollut niin suopeilla tuulilla häntä kohtaan, mutta tämä ongelma voisi ajaa nuorekon vaeltamaan yksin Noerleifissa. Kaipa tämän olisi nyt tarjottava avunantoa - olivathan he melkein samaa lajiakin keskenään. Vielä hetken neito kallisteli päätään puolelle toiselle ja puntaroi eri vaihtoehtoja, joissa jokaisessa oli se oma varjopuolensa, josta vain toinen pääasiassa hyötyi.
"Itse aioin elellä tulevan isäntäni rahoilla, mutta mikäpäs siinä, jos joku muukin niillä elelee.."
Rastaan ääneen tuli viimeinkin se kaivattu vakavuus, joka oli naiselle muutenkin puheessaan ominaisempaa kuin ainaisen tuntuinen, heikkomielinen lirkuttelu. Silloin tällöin oli hyvä sirkuttaa, kun miehistä oli kyse, mutta tämä tekniikka ei tainut aivan tärpätä nykyisen seuralaisensa kohdalla.
"En kyllä harrastaisi tällaista hyväntekeväisyyttä kotipuolessa, oman kukkaroni kanssa, mutta kun kerta kyse on toisen rahoista niin tuskin siitä haittaa on."
Olkapäät hieman kohosivat ja leppoisa hymy palasi tyttömäisille kasvoilleen. Oranssikatseinen ei enää edes jäänyt odottelemaan vastausta, hän oikeastaan kuvitteli koko tilanteen olevan tällä erää selvä, kun astahti kaksi etääntyvää askelta toisen ohitse pitkin päätietä.

Niin, se isäntä. Mahtaisi herran suopean harmaakatse hieman muuttua tuimemmaksi, kun nuorekko lätkäisisi parin kauppiaan ja yhden majatalon ylenpalttisen huoneen laskukäärön pöytään. Omapa oli miehen moka - mitäs oli kutsunut hänet tänne ja maininnut kupposen ääressä maksavansa kaikki kulut. Tai näin rastaskansalainen ilkeyttää muisteli, koska eihän se välttämättä ollut edes totta.
"Tulkaahan nyt, se kolistelija voi olla vaikka toinen varas tälle päivälle ja viedä vaatteetkin päältä."
No jaa, olikohan tuokaan kovin vitsikästä loppujen lopuksi ? Toivon mukaan se pistäisi ainakin töppöstä toisen eteen, kun neito olisi jo tahtonut viipottaa hieman pidemmänkin matkan mukulatiellä. Voi, että osasikin väsyttää - majatalon pehmeä peti kuullosti niin ihanalta, samoin ruoka ja vaikka kuuma kylpy, jos sellainen olisi saatavilla. Äh, mutta totta kai olisi! Mikä majapaikka se sellainen oli, jos siellä väsynyt matkalainen ei päässyt rentouttamaan väsyneitä lihaksiaan kohtuullista hintaa vasten ?

[[Eipä tuossa mitään, itse nyt kirjoitan aina sen verran, kun tekstiä irtoaa <'D.]]

Shiin mieliala kohosi oitis, kun Hekate tarjoutui maksamaan molempien yöpymisen, eikä häntä tarvinnut enää kauaa suostutella seuraamaan. Nyt hänen vain pitäisi olla tarkkana, ettei muistaisi majatalojen sijainteja, vaan kulkisi teitä kuin todellakin kaupungissa ensimmäistä kertaa vieraileva. Eikä hän todellakaan aikonut olla niin typerä, että tarjoutuisi korvaamaan aiheuttamansa kulut, jotain rajaa sentään kohteliaisuudessakin täytyi olla. Sitä paitsi rahat eivät edes olleet toisen omia, ainakaan tämän sanojen mukaan, joten hänen oli turha vaivata päätään asialla.

Nuorukainen tiesi kyllä kokemuksesta, että varkaat harvemmin veivät myös vaatteet päältä, eikä tuolla tavoin kolisteleva toveri voinut pärjätä kovinkaan hyvin työssään. Yhä toista osapuolta mietteliäästi ja varautuneesti silmällä pitäen hän lähti seuraamaan tätä, hivenen takaviistossa kaikelta varalta. Mikäli tämä kysyisi, hän voisi hyvin vedota "ryöstöön" ja selittää olevansa kaikesta huolimatta varuillaan tuntemattomien kanssa - tosiasiassa hän ei luottanut ihmisiin aivan muista syistä. Eikä erityisemmin vielä edes pitänyt toisesta.

Feeniksin tapauksessa kylpy ainakin tekisi terää, hän ei ollut kyennyt edelleenkään peseytymään kunnolla, vaikka hän olikin kyennyt tekemään pikaisen hygieniapalautuksen edellistä edeltävänä yönä kauppiaan ja tämän henkivartijan nukkuessa (tämän oli tietenkin täytynyt pitää vahtia, mutta ketäpä ei nukuttaisi iltapalan jälkeen). Kuuma kylpy tekisi tosiaan terää, samoin mahdollisuus parranajoon, sillä vaikka varkaan sänki ei ollutkaan mikään nopein kasvamaan, se alkoi silti jo ärsyttää häntä tehdessään hänestä siivottoman näköisen.

Näihin ajatuksiin uppoutuneena ja pehmeästä sängystä haaveilevana Shii seurasi Hekatea yhä viistosti takanapäin, pitäen tätä visusti silmällä.

Näinpä näytti Hekate saavan ääneen sanomattoman johtajan roolin "rahoineen". Toisen vaiteliaisuus ei pahemmin haitannut hänen etenemistään pitkin tietä - kyllä tässä ehti ainakin omia mietteitään vatvoa vielä lisää sen turruttavan matkankin jälkeen. Olihan se sääli, kun feeniksistäkään ei näyttänyt irtoavan pahemmin jutun juurta, mutta mitäs kukaan luonteelleen mahtoi ? Toiset vain olivat puheliaampaa sorttia, kun toiset taas mieluummin nyhväsivät nurkissa ja heittivät varoittelevia mulkaisuja kanssaeläjiin. Sivusilmällä rastaslainen vilkaisi toista, pitikö sitä vielä roikkua perässäkin, eikä kävellä kunnolla vierellä ? No jaa, kyllä tämäkin jää lähtisi sulamaan enemmin tai myöhemmin - viimeistään majatalon löydyttyä näköhaitariin.
Kovin pitkää tallustamista yöpaikan löytämiseen ei vaaditukkaan, sillä se tuli esille parin kurvin ja käännöksen takaa. Aika keskitasoisen näköinen, kaksi kerroksinen talo, mutta kelvatkoon. Enää ei edes häneltä riittänyt intoa lähteä etsimään uutta majataloa, joka voisi olla entistä kallimman oloisempi. Määritietoisesti nuorekko vinkkasi seuralaistaan vielä jaksamaan kynnyksen yli vastaanottopöydän ääreen.

Siellä seisoikin kuin seipään niellyt vanha kurppa, jonka rypistyneet kasvot ja valahtaneet silmäluomet saivat toisen muistuttamaan monesti porsinutta emakkoa aitassaan. Tuo paransi suoraviivaisella nenällään lepääviä kakkuloita ja suoristipa ryhtiäänkin. Sirtuunan popsineen irvistyksen väkipakolla nielen, muodostui vielä rouvan kapeille huulille keltahampainen hymy.
"Kuinka voin auttaa ?"
Majatalonpitäjä tiedusteli ja tuntui mittailevan Hekatea todella arvioivasti. Nuorekko puolestaan antoi oranssin katseensa viipyä sisustuksessa ja muissa mukavissa yksityiskohdissa, joihin muut eivät olisi välttämättä välittäneet edes suoda silmäystäkään.
"Jos täältä löytyy yksi huone, jossa on kaksi erillistä sänkyä, niin kelpaisi jäädä kattonne alle."
Ei Hekate tällaisesta paikasta itse pulittaisi kahden huoneen hintaa, ei edes toisen kukkarosta jos oli kyse. Vanha rouva nyökytteli päätään ja tarjosi mustepullon sekä sulkakynän neidon käden ulottuville. Samalla tuo myös reväytti auki nahkakantisen vieraskirjan, johon osoitti nimen paikkaa. Hekate ei vielä kuitenkaan alkanut raapustamaan kirjaimia, vaan kääntyi katsomaan toiseen.
"Osanette kirjoittaa oman nimenne varmasti, mutta voin toki tehdä sen samalla tässä, jos vain kerrotte sen."

Shii ei välittänyt emakosta... anteeksi, majatalonpitäjästä, sen enempää kuin Hekatekaan vaikutti välittävän - häntä kiinnosti ainoastaan yöpyminen sängyssä. Tietysti jos tuollainen ämmä yrittäisi päästä viereen, hän harkitsisi toisen kerran, mutta näillä näkymin hänen seuransa tulisi olemaan kaikkea muuta paitsi kurppaista ja vanhaa. Vaikka eipä siitä paljoa iloa olisi, sillä hän aikoi vain nukkua ja kylpeä, eikä hän tosissaan jaksanut uskoa toisen osapuolen mielenkiinnon olevan todellisuudessa kovinkaan suurta. Ainakaan sillä tavoin.

Nuorukainen siirsi harhailevan katseensa seuralaiseensa ja tuhahti tälle hieman, ottaen sitten vastaan musteessa kastetun sulkakynän ja raapusti nimensä osoitettuun kohtaan. Hän ei ollut edelleenkään erityisen sosiaalisella tuulella, jos hänen täytyisi kertoa itsestään jotain, vaikka nimi nyt ei ollutkaan mikään merkittävä tiedonmurunen. Sillä kuitenkin sai osoitettua, ettei hän luottanut nuoreen naiseen, ja näin hän saattoi pitää samalla ainakin yhden valttikortin itsellään.

Feeniks otti majatalonpitäjän ojentaman, hieman ruostuneen avaimen ja sitä epäluuloisesti vilkaisten lähti nousemaan portaita huonekerrokseen. Hän oli pelännyt, ettei avain sopisi ruosteen vuoksi, mutta se avasi narisevan oven vaivattomasti ja päästi heidät sisään - vaikka emäntä olikin vastenmielinen, huone ei sitä ollut, vaan se oli siisti ja sisustettu mukiinmenevän kodikkaaksi. Hän tutki huoneen nopeasti tunkeilijoiden ja pakoreittien varalta, kunnes hän lopulta kääntyi katsomaan rastaskansalaista.

"Kiitos", Shii sitten totesi, haluamatta vaikuttaa täysin kiittämättömältä, vaikka sanan ässä sihahtikin ärsyttävällä tavalla. Miksei hän voinut osata puhua kuten normaalit ihmiset?

Ai selvä homma, ei Hekate olisi halunnutkaan kirjoittaa nimeä toisen puolesta todellisuudessa. Olisi vain ollut helpoin tapa näin saada selville se, koska sen jälkeen hänen ei enää tarvitsisi teititellä, vaan voitaisiin siirtyä sinutteluun. Nuorekko kurkkasi kulmiensa ali kuitenkin ensin raapustetun tekstin ja sen jälkeen kaarteli omansa kirjaan. Näin ikään, nythän kaikki alkoi etenemään selvästi parempaan suuntaan, kun avainkin eksyi jo heidän hyppysiinsä tältä suorastaan "lumoavalta" rouvalta, jonka lörpähtelevä hymy piristi kenen tahansa päivää. Seuraajan osa puolestaan pääsi vaihtumaan huonetta etsiessä. Jännityksellä avautunut, saranoillaan nitisevä ovi paljasti takaansa ainakin Hekatea miellyttävän näyn, eikä vaivihkaan kasvoille kaartunut pieni virne voinut muuta kuvaa antaakkaan.
"Eihän tuossa mitään."
Nuorekko lausahti kepeästi takaisin ja suunnisti suoraan istumaan sängyn reunalle. Oi kyllä, pehmeä ja mukava - voitti ehdottomasti kivenmurikan päällä istumisen mennen tullen. Käsi kokeili silittävästi peiton karhean puoleista pintaa, hmm.. ei aivan kaikkea hyvää voinut näemmä saada ilman jotain huonoakin.
"Sinähän sihiset mielenkiintoisesti."
Melkein jo tuntui siltä, ettei hän olisi välittänyt korvaan pistäneestä sihinästä, mutta ei. Kasvoille palasi joksikin aikaa kadonnut huvittuneisuus, feeniksit olivat kyllä aivan oma luokkansa kirjavassa kansojen kirjossa.

Mutta se kylpy. Nyt pitäisi päättää, kumpi saisi ensin oikeuden käydä paljussa pesemässä liat irti nahastaan. Pelkkä väliparvi erotti makuutilan ja ns. kylpyosan, jossa odotti isohko saavi, puuämpäreitä ja polttopuita tulipesän vieressä. Asiakkaiden piti siis itse lämmittää vetensä, jos he mielivät edistää hygieeniaansa ? Äh, liikaa työtä tällaiselle heiveröiselle naiseläjälle..
"Voit mennä ensin kylpyyn, jos mielit."
Neito tokaisi ja riisui samalla päässään keikkuneen hatun. Hän lähti myös ratkomaan palmikoitaan auki, turha niitä olisi pitää kiinni yön tullessa, koska jokin niistä kumminkin painaisi ikävästi selkää. Vaihtovaatteita Hekate ei ollut yksinkertaisesti viitsinyt rahdata mukaansa - kyllä tälle varmasti uudet kuteet maksettaisiin, jos hän vain räpyttelisi tarpeeksi suloisesti silmiään ja heittäisi vienoja vihjauksia hamekankaan suuntaan.
"Olen muuten sitten Vaitisielu Hekate. En tainutkaan alun alkaen esittäytyä. Miksi sinua sopisi kutsua ?"
Eihän se sopinut, että rastas alkaisi puhuttelemaan toista nimeltä suoraan, vaikka tavallaan tiesikin sen. Jalka nousi toisen päälle tottuneesti ristiin ja lyhdynsytyttäjä otti huomattavasti rennomman asennon kuin aikaisemmin. Mikäs tässä enää ollessa, kaikkihan oli nyt hyvin ?

Ei Shii hidasjärkinen ollut - toisinaan vain turhan laskelmoiva, mikä sai aikaan huvittavia hiljaisia hetkiä, ennen kuin hän reagoi. Kenties, jos hän olisi ollut hieman sulavasanaisempi, hän olisi selvinnyt vähemmällä pohdinnalla - varkaalle kun oli vaarallista vahingossa lipsauttaa jotain, vaikka seura olisikin ollut näin... uhkaamatonta. Hän jätti täysin huomiotta Hekaten kommentin nimestään, sillä hänellä oli parempaa tekemistä kuin alkaa käskeä toista pitämään päänsä kiinni. Sen jälkeinen hiljaisuus sopi myös hänelle mainiosti, rätisevän tulen ollessa ainoa ääni huoneessa. Harmi vain, että ison vesimäärän lämmittämiseen menisi aikaa...

... mikä tarkoitti juuri tätä, turhaa kyselyä ja omien tietojen kaivelemista. "Oletko sinä oikeasti kiinnostunut vai puhutko lämpimiksesi?" hän kysyi hieman kyllästyneen oloisena suoristautuessaan ammeen ääreltä, kääntyen katsomaan seuralaistaan jälleen vähemmän ystävällisesti. Hän ei pitänyt siitä, että hänen asioitaan kyseltiin, vaikka juttuseura häntä muuten ei häiritsisikään. Jos puhuja siis kertoisi itsestään ja kuulumisistaan, eikä olettaisi hänen osallistuvan keskusteluun muuta kuin myötäilemällä tai pyytämällä kertomaan lisää.

Feeniksin visusti ylläpidetty suojakilpi sai taas kuitenkin melkoisen kolauksen, kun rastaskansalainen vähensi yhä vaatteitaan. Hän kuitenkin ravisti turhat haaveet mielestään - ei hänellä olisi mahdollisuuksia ja sillä hyvä, hän oli turhan usein joutunut pettymään oltuaan liian toiveikas. Ja hän saattoi olla varas, mutta hän ei ollut niin alhainen, että olisi tehnyt jotain sellaista väkisin. Vaikka tietenkään toinen ei välttämättä jaksaisi kovin kummoisesti kamppailla vastaan, mutta kunnioitus hameväelle. "Kerro itse, mitä käsillesi on sattunut", hän sitten ehdotti ja vilkaisi tulisijaa sekä jäljelle jääneitä halkoja - huonetta ei tuntunut vielä olevan tarve lämmittää lisää, joten kenties hän sytyttäisi tulen kylvyn jälkeen.

Varas hieraisi niskaansa kädellään ja vailla muuta tekemistä kokeili, oliko ammeessa oleva vesi lämmennyt vielä lainkaan. Eipä juuri, se oli enintään haaleaa, jos sitäkään. Menisi pieni ikuisuus päästä huuhtomaan kaikki lika itsestään...


[ Äh. Lupaan, että seuraava hahmoni on sosiaalisempi. Valehteleva salamurhaaja. > ]

"Lämpimikseni. Niinhän minä äsken taisin sanoa, vaikka toisaalta myönnettävästi minua kiinnostaisikin saada kysymyksiini vastauksia."
Johan sitä oltiin nyt näppärää tyttöä. Huvittunut hymähdys pääsi pehmittämään napakan kuulloista, vaativaksikin kuvattavaa lausahdusta, jonka syvällisempää aatetta tuskin tarvitsisi alkaa selostamaan. Ehkä melkein toinen oli alkanut jo sietää häntä, mutta yksi kysymys arkaan paikkaan sai näemmä Shiin vetäytymään kilpikonnan kuoreensa. Tavoilleen orjallisesti lähti jälleen kerran pää kallistumaan sivulle, ehkä Hekaten ei vielä kannattaisi aivan luovuttaa tuon varpaillaan hipsivän miehen suhteen.
"Sanoin myös, että en tarkoita kysymyksilläni mitään pahaa."
Pieni tarkennus, siis ihan oikeasti. Rastas tunsi parhaakseen vaihtaa silmiensä sijaa välillä ikkunaan, josta avautui vain musta ja epäselvä näkymä ulos. Jaahas, jaahas - aamun valjetessa pitäisi sitten lähteä sitä kartanon pahaa etsimään, mutta siitäkin taitaisi tulla sellainen seikkailu, josta hän ei hentona neitona tietenkään selviäisi yksin..
Henkivartijan hankinta siis edessä, ellei feeniksin pehmittely onnistuisi saattajaksi asti. Hieman kyllä moinen tuuripeli epäilyttää, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Aaps, mutta mikä tahansa muu kysymys oli kelvannut paitsi tuo, jonka Shii meni tiedustelemaan! Turhankin hätäisesti lyhdynsytyttäjä heitti kätensä selkänsä taakse ja tuijotti yhä napakammin ikkunasta ulos. Kyllä, kyllä - siellä oli selvästi jotain erityisen mielenkiintoista tarjolla.
"Miksi minun pitäisi kertoa, jos et sinäkään kerro mitään ?"
Rastas heitti kysymyksen takaisin ja vilkaisi nopeasti syrjäsilmällä nuorukaiseen. Eihän tämän käsissä suoranaisesti mitään vikaa ollut, vaan enemminkin monta hyötypuolta. Oikeastaan jos mies halusi tietää totuuden, niin voisihan Hekate vilauttaa pientä valttikorttiaan kynttilän kelmeässä valossa.
"Jos tiedät jonkun verran rastaskansalaisista, niin voisit varmasti päätellä mitä piilottelen."
Sanoessaan 'rastaskansalainen', ääneensä muodostui kummallinen hyytävyys. Uh, missään muotoa neito ei halunnut mieltää itseään tällaiseksi kulahtaneeksi, monen poikkeavan feeniksin perilliseksi, johon oli iskostunut ne kaikki piirteet, jotka tuolta päälajilta oltiin kaitsettu pois. Täydellisestä hillitseneidyystä poiketen nuorekko vilautti kieltään toiselle ja vielä lisäsi:
"Vai puhutko sinäkin nyt lämpimiksesi."

[[ Mitä vielä, Shiihän on ihastuttava pimittäjä >'D. Tuo valehteleva salamurhaaja kuullostaa kyllä myös mielenkiintoiselta, joten hahmoesittelyä odotellaan~ ]]

Shii pudisti hieman päätään Hekaten vastaukselle puhua lämpimikseen - jos tämä halusi vain kuulla omaa ääntään, tämän olisi parempi puhua jostain merkityksettömästä. Kuten vaikka säästä tai valtakunnan yleisistä asioista. Sen sijaan tämän seuraavat sanat saivat hänen suupielensä nytkähtämään hetkellisessä hymyntapaisessa - kas, kas, kenties toinen ei ollutkaan aivan niin untuvikko kuin miltä tämä oli vaikuttanut. Tästä hän sen sijaan piti - tietojen vaihdosta. Harmi vain, ettei nyt kyse ollut kaupankäynnistä, sillä hän ei hyötyisi mitään tuntemalla toista.

"Enpä ole koskaan tavannut", nuorukainen vastasi totuudenmukaisesti ja hymähti seuralaisensa kielen vilautukselle, pudistaen päätään hivenen huvittuneena. Tytönhupakko. "Ja taidanpa puhua." Sen enempää sanomatta hän keskittyi jälleen kokeilemaan ammeessa olevan veden lämpötilaa, kumartuen lopulta hihansa ylös käärittyään sekoittamaan pohjalla olevaa lämpimämpää vettä pinnalla olevaan. Pian se olisi siedettävän lämmintä, jotta siihen kehtaisi mennä, mutta sitten hänen mieleensä tuli eräs pieni seikka. Hän oli paljon likaisempi kuin hänen huonetoverinsa eikä tämä takuulla ilahtuisi joutuessaan kylpemään hänen likavedessään.

"Tiedätkö... Sinä voisit kylpeä ensin, niin minun ei tarvitse vaihtaa vettä kesken kaiken", varas ehdotti ja jäi katsomaan lyhdynsytyttäjää hieman kysyvästi, osoittaen viimeinkin omaavansa jonkin verran käytöstapoja. "Ellet sitten ole imenyt kaikkea likaa sisällesi ja valuta sitä tuonne, kunhan pääset veteen." Olisi siinäkin rastaskansalaisen ominaispiirre - imeä lika itseensä. Ajatus sai hänet väkisinkin hymyilemään, puhumattakaan ajatuksesta täysin alastomasta Hekatesta. Hiiteen tuo kirottu suojasermi... Ehkä hänen pitäisi edes yrittää olla hieman miellyttävämpi, niin ainakaan hän ei joutuisi kiroamaan itseään.


[ Vähän lyhyempää tällä kertaa, ei nyt jaksa panostaa niin paljoa. >,...,< Ja Garmean esittely on isketty tuonne hahmoesittelyihin. ;> ]

Äsh, tosiaan - eipähän heikätytön kaltaisia kummajaisia joka paikassa enää pyörinyt. Se kyllä oli hyvä, enemminkin mahtava homma! Aina kun Hekaten lajinedustaja katosi pois elävien kirjoista, niin se merkitsi nuorekon päässeen lähemmäs omaa henkilökohtaista tavoitettaan. Shii oli vain saanut pisteen tässä pienessä tahtojen taistossa, mutta eivät lyhdynsytyttäjän kortitkaan olleet vielä valmiit iskeytymään pöytään luovutuksen merkiksi.
"Puheesi alkoi kauniisti.."
Rastas maisteli tilannetta, tuossahan piili selvästi jokin jippo, kun nuorukainen yllättäen yltyi noin herrasmiesmäiseksi. Oranssikatse seilasi katon kautta paljuun, minkä jälkeen olkiaan kohottaen hän loikkasi alas sängyltä. Eipä tästä ongelmaa - Hekate kyllä oli täysin sujut oman kehonsa kanssa paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta, eikä näin ollen ottanut ongelmakseen paljastaa hieman helmenvalkeaa ihoaan kanssaeläjille.

Hekate hipsutti paljasvarpain ammeen ääreen ja kurkisti veteen. Kai tuohon voisi pulahtaa, vaikka nuorekko sattuikin olemaan varsinainen vilukissa sekä mukavuudenhaluinen yksilö kerrassaan. Valmiiksi laitettua kylpyä tuskin kuitenkaan tarjottaisiin vastaisuudessa, joten kannatti ottaa tästäkin pienestä tilaisuudesta ilo irti.
"Voit toki seisoa siinäkin, jos siltä tuntuu."
Rivien välistä pystyi lukemaan piilolausahduksen 'hus, hus - mene nyt edes hieman kauemmas'. Jos vinkki ei mennyt tuolla tavoin perille, niin ei mahtanut mitään - ei kaikilta voinut vaatia taitoa tulkita pieniä iroonianrippeitä. Kuin yksin omassa kodissaan, alkoi ratsas riisua aluspaitaansa kieron hitaasti. Tätä samaa hän harrasti Volkerin seurassa - pitäähän meissä jokaisessa se pieni kiusanhenki elää.

Vielä jotain inhimillisyyttä osoittaakseen nuorekko piti paitaansa rintamuksensa edessä, parannellen toisella vapaaksi jääneellä kädellään välisermin asentoa. Noin, nyt se oli edes hieman paremmassa asennossa aikaisemmasta. Loput kylpyä haittaavat tamineet lennähtivätkin sitten nopeammassa temmossa ammeen viereen, mitä seurasi nuorekon pulahtaminen lämpimään veteen. Pieni puistatus kiiri koko kroppansa lävitse. Tässä ei ehkä ollut niin lämmintä kuin Hekate olisi toivonut, mutta välttäkööt tämän kerran. Sideharsoja nuorekko ei vahingossa vieläkään kadottanut kätösistään - pitihän jonkinlainen tuki ja turva pitää toistaiseksi piilossa, jos Shii vaikka keksisi jotain harkitsematonta ja typerää sukukalleuksiaan ajatellen.
"Et ole muuten menettänyt mitää, vaikka et olekkaan muita rastaskansalaisia tavannut."
Sormet taipuivat sivelemään huolellisesti sulkiaan puhtaiksi, niihinhän se lika tarrasi tahmaiset näppinsä parhaiten.

[[ Minunkaan ei pitänyt enää kirjoittaa pidemmän puoleista tekstiä, mutta toisin näytti käyvän. Hekatestakin tuli se kamala miesten kiusaaja puoli esiin, jota yritin niin piilotella. Haa, siinähän jotenkin sympaattinen miekkonen sinulla, luonteesta ainakin erityisesti pidin, vaikka eipä ulkonäkökään pahemmalta kuullosta n___n. ]]

Shii pudisti hieman päätään ja astui hieman sivuun Hekaten tullessa ammeen luo, muttei liikkunut sermin toiselle puolelle, ennen kuin todella sai ironiantäyteisen kehotuksen. Niinpä niin, oliko hän muka toivonut pyyntöä tulla samaan kylpyyn? "Kohenna sitten itse tulta, kun se hiillostuu tarpeeksi", hän totesi jälleen vähemmän ystävällisesti ja siirtyi sänkyjen luo. Toisaalta hänen olisi tehnyt mieli yrittää turhaan päästä näkemään jotain, mutta loppujen lopuksi idea ei kiehtonut häntä tarpeeksi. Jos hän näkisikin vilauksen tai pari, mitä sitten? Hänhän vain nolaisi itsensä.

Niinpä nuorukainen yritti olla välittämättä siitä, että vain metrin tai kahden päässä ammeessa lojui alaston, vaaleaihoinen nuori nainen, ja heittäytyi pitkäkseen hänelle jääneeseen sänkyyn. Nyt hän viettäisi yön täällä ja todennäköisesti seuraavat parikin päivää, mutta entä sitten? Hänellä ei ollut vakituista asuinpaikkaa eikä hän jaksaisi ryöstellä niin paljoa, että hänellä olisi varaa sekä rahaan että majoitukseen, ei ainakaan ennen kuin hänen kolottavat jäsenensä lakkaisivat... kolottamasta. Saisi olla viimeinen kerta, kun hän sillä tavalla matkustaisi salamatkustajana.

Feeniks pohti myös toista vaihtoehtoa - alkaa ystävällisemmäksi hänen uudelle hyväntekijälleen ja käyttää tämän ilmiselvää tutustumishalua hyväkseen pidemmäksikin aikaa. Mutta kuinka monta yötä tämä muka kustantaisi hänelle? Sen epävarmuuden lisäksi hänen pitäisi keksiä itselleen peitetarina, joka voisi paljastua hetkenä minä hyvänsä, ellei hän keksisi jotain nerokasta. Kuten sanottu, hän oli parhaimmillaan yksin, vaikka se tietäisikin turhauttavia tunteja varastelemassa ihmisten rahoja.

Varas työnsi turhauttavat ajatukset syrjään mielestään ja sulki silmänsä, ristien kätensä niskansa taakse. Hiljaisuus olisi ollut täydellinen ilman rätiseviä puita ja veden loisketta, kun Hekate peseytyi - sekä hetkeä myöhemmin hänen vatsansa kurinaa. Tietenkin, eihän hän ollut vielä syönyt mitään hätäisen aamupalan lisäksi. Tytönhupakko - sillä nimellä hän nyt lyhdynsytyttäjää mielessään kutsui - tuskin tarjoaisi hänelle enää illallista...

Olisi pitänyt harkita kahdesti ennen leukapielten löysäämistä, nyt Hekaten sitten pitäisi nousta parantelemaan tulta kesken kylpynsä. Ei näin, ei kerrassaan oikein. Hän heitti ohikiitävän mulkaisun sermin takaa ja alkoi puunaamaan itseään äskeistä huomattavasti huolimattomammin, hyvällä mäihällä vesi ei ehtisi jäähtyä liikaa ja nuorukainen saisi itse hoitaa veden lämpiämisen uudestaan. Hän heitti vettä kasvoilleen, jonka jälkeen hieraisi silmiään nähdäkseen jälleen paremmin - voi tätä ihanaa puhdistumisen tunnetta.
Taisi olla aika nousta aammeesta ylös. Hänellä ei ollut mitään mielikuvaa, miten paljon sermi kuulsi siluetteja itsestään läpi, mutta väliäkös tuolla ? Nyt nuorekko tahtoi leikkiä kilttiä tyttöä ja heittää pari kuivaa kalikkaa tulisydämeen - ehkä Shii oli melkein ansainnut ne, vaikka jaksoikin yhä näyttää rumaa ilmettä. Seuraavaksi jonkinlainen pyyhe olisi hauska keksintö, ei hän läpimärkänä voinut tamineitaan tunkea niskaan - nehän vain alkaisivat valkeuttaan paljastelemaan turhankin hyvin rastaan naisellisia piirteitä ja olisivat muutenkin epämukavan nihkeät.

Pää kurkistikin pian suojan takaa ja mitä koiranpentumaisin killitys oli kohdata löhöilevän seuralaisensa.
"Shii, tekisitkö minulle aivan pienen palveluksen ja katsoisit, onko sängyn päälle jätetty jonkinlaista pyyhettä ?"
Kyllä siinä oli - Hekate näki sen, mutta ei voinut hilpaista aivan ilkoalasti huoneen poikki. Ei feeniksi häntä sinäänsä häirinnyt, mutta rastaskaan tahtonut antaa itsestään niinkin virheellistä mielikuvaa, että hän olisi estottomuuttaan palvellut joskus miehiä jonkin sortin ilolintuna. Sideharsot olivat kastuessaan löystyneet selvästi, hyvä etteivät aivan käyttökelvottomia olleet. Pitäisi kai jostain saada murkinaakin, ikävä näläntunne näet kaiversi itsekunkin vatsanpohjaa. Kuinkakohan paljon kunnon ateria maksaisi täällä ? Jos hinta nousisi aivan kohtuuttomaksi, niin eihän hän.. hetkinen.. eihän tässä ollut vieläkään kyse Hekaten rahapussista. Lisäksi matkaeväiden tähteeksi jäänyt omenakin oli jäljellä housujen taskussa..
"Ätsiuh"
... Tyylikäs, pikkupeipon aivastus kuin hoputtaakseen. Tässä seisoskellessa alkoi hiipiä kylmä varpaita pitkin ympäri kehoa, eikä minkäänlainen nuhakuume kuullostanut kovin houkuttelevalta muuten niin putkeen menneen ajanjakson jälkeen.

Shii kuunteli poissaolevana Hekaten aikaansaamaa loisketta, jaksamatta enää murehtia asioitaan, kunnes hän tajusi seuralaisensa esittäneen kysymyksen ja kurkistelevan sermin yli. Hetkinen... Hän siirsi katseensa laiskasti sängyn päällä lepäävään pyyhkeeseen. "Kyllähän tuossa näkyy sellainen olevan", hän totesi ja palautti katseensa toiseen. Ei hän kuitenkaan viitsinyt niin ilkeä olla, että olisi odottanut varsinaista käskyä tuoda pyyhe, vaan nousi ylös sängyltä ja toi sen sermin luo. Tietenkin se päästi haalean siluetin lävitseen, muttei sen enempää, toisin sanoen tuijottelun ilo jäisi laihanlaiseksi.

Kunhan rastaskansalainen oli saanut pyyhkeen ympärilleen, feeniks siirtyi sermin toiselle puolelle valmiina laittamaan lisää puita tuleen, mutta tajusi toisen jo tehneen sen. Tämän seurauksena hän sattui lyhdynsytyttäjän suuntaan, mikä sai hänen katseensa pysähtymään hetkeksi - ensinnäkin pyyhe oli kohtalaisen pieni naisen käytettäväksi. Toiseksi sideharso oli löystynyt sen verran kastuttuaan, että muutama raa'an näköinen kynsi pilkisti sen lomasta.

Varas ei kuitenkaan jäänyt tuijottamaan, vaan yllättävän tahdikkaasti palautti huomionsa tuleen, ymmärtäen nyt, mitä toinen oli piilotellut. Olivathan kynnet melko... pahan näköiset... mutta oli hän nähnyt pahempaakin. Ja niin kauan kuin toinen ei käyttäisi niitä häneen, hän ei kommentoisi mitään. Olihan hän huomannut, miten rastaskansalainen oli nykäissyt kätensä piiloon, kun hän oli kysynyt niistä.

Nuorukainen tajusi kuitenkin pian unohtavansa itse pyyhkeensä ja palasi hakemaan sen sänkynsä luota.


[ Äh, ei suju taas ollenkaan. Ja muokkailen tämän kyllä, jos meni sallimattoman autohiittaamisen puolelle noiden kynsien kanssa. ]

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki päälle - pyyhe liikkui täysin oikeaan suuntaan. Hekate nappasi rievun ja kietoi sen ympärilleen - tai siis ainakin yritti. Hieman kiristäväksi tämä projekti kävi, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen, kun feeniksin katse jäi kiinni hänen sormenpäitään koristaviin kynsiin. Hetken nainenkin tuijotti hiljaa niitä, kunnes kiskaisi kätensä piiloon selkänsä taa ja nyrpisti hieman koukkua nokkaansa. Niin, niin - ehkä Shii ei ollut nähnyt mitään, mutta tuo hiljaisuus ei kyllä antanut omalla epäselvyydellään mitään vihjeita varman tiedon suuntaan. Toisen palatessa sänkynsä luo, ehti neiti Vaitisielu napsia näppärästi vaatteensa ammeen lähietäisyydeltä ja kipittämään myös pois sermin takaa. Pitkät hiukset olivat oikein varastoineet kaiken veden itseensä ja nyt kapeat norot valuivatkin kiduttavan hitaasti pitkin käsivarsiaan, osalta selkää ja etupuolta. Huurh, kylmiä väreitä, toivon mukaan hän ei liukastuisi omiin vesilammikoihinsa..
"Kiitoksia."
Melkein Hekate oli unohtanut kiittää pyyhkeen tuonnista, vaikka tuskin se kovin valtaisa moka olisi ollut.

Hän oli juuri asettanut kaikki vaatteensa riviin pedille, kun aloitti jutustelun uudestaan.
"Taisit nähdä sen, mitä piilottelin."
Jollain kumman konstilla ääni oli rauhallinen, liki huoleton, vaikka todellisuudessa nuorekon sisällä kumpusi suuri häpeä. Hänen kuului olla täydellinen kaikin puolin, mutta nämä kynnet ja haljakan sävyiset sulat pilasivat ruhtinaallisen komeasti Hekaten itsetuntoa. Jos olisin feeniks, niin olisin kaunis - luulisi humisevan tämän pääkopassa, eikä pitkälle oikeastaan karattu oikeasta. Ilmekkään värähtämättä nuorekko antoi pyyhkeen pudota lattialle, kun kädet jo alkoivat kiskoa paitaa vaalean kropan suojaksi. Seuraavaksi kuvioon tulivat housut, jonka nappia sulkiessa rastas vielä tuhahti puoliksi itselleen, puoliksi seuralaiselleen:
"Näistä kynsistä ei ole kuin haittaa."

Sänky narahti allaan, kun takamus löysi oman sijansa vuoteen päältä. Hän risti taas jalkansa, jääden tarkastelemaan omia käsiään aivan kuin ei olisi ennen nähnyt niitä tämän näköisinä. Sideharsoa punoutui pois, sormet koukistuivat suppuun ja avautuivat taas toistuvasti - veri pääsi kunnolla kiertämään.
"Eikö sinunkin pitäisi nyt paljastaa jotain itsestäsi ?"
Niin. Shiihän oli halunnut tietää mitä Hekaten käsille oli käynyt ja nyt kun asia oli selvä, niin olisi nuorukaisen vuoro valaista joitain yhä mielessä häilyviä kysymyksiä pois. Ai niin - lyhdynsytyttäjä oli mennyt vahingossa mainitsemaan vain puhuvansa lämpimikseen, hupsista keikkaa.

[[ Pieni autohittaus sinne sun tänne - peliä edistääkseen en näe moisessa mitään pahaa, joten ole vain huoleti ja anna roolin olla tuollaisenaan~. Näytän kärsivän tylsyttävästä idea vajeesta tässä itse.. ]]

Shii oli jo ollut palaamassa ammeen luo, kun Hekaten sanat kiinnittivät hänen huomionsa, ja hän vilkaisi tätä hieman epäröiden, peläten näkevänsä kiusoittelevan paljon paljasta ihoa. Sentään tämä oli jo saanut jonkin verran vaatetta päälleen, vaikka ihoa oli silti näkyvissä hieman liikaa. Hän ei tiennyt, miten vastata toisen sanoihin - turha hänen olisi yrittää löytää hyviä puolia moisista raateluvälineistä, sillä hän joutuisi miettimään aivan turhan kauan, jotta vaikuttaisi vilpittömältä. Niinpä hän tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja jatkamaan matkaansa sermin taakse, jätti pyyhkeen matalalle pallille ja alkoi riisuutua.

"Et näyttänyt noita tahallasi, joten sitä ei lasketa", nuorukainen totesi hieman nuivasti, innostumatta lainkaan ideasta paljastaa jotain itsestään. Mitä hän muka voisi kertoa paljastumatta huijariksi? Ei ainakaan kodittomuuttaan eikä ammattiaan, vaikka hän ei mieltänytkään tavaroiden "lainaamista" miksikään ammatiksi. Lempiruokansa? Pyh, hän nautti minkä tahansa ruoan syömisestä, hänellä kun oli miltei kroonisesti nälkä ja rahapula. "Ja vilauttelusta sinä et hyötyisi mitään, joten jätetään asia tähän."

Feeniks henkäisi turhautuneena saatuaan vaatteet pois päältään ja kokeillessaan ammeessa olevan veden lämpötilaa - vesi oli tosiaan viileää, mutta kun hän astui kunnolla ammeeseen, hän huomasi piristyksekseen pohjalla olevan veden olevan lämpimämpää. Päästyään istumaan ammeeseen hän alkoi hinkata likaa itsestään, mulkaisten hieman ammeen reunalla olevaa lipeäsaippuaa - se oli hyvin voimakasta ja liialla käytöllä voisi kuoria ihon irti, tai niin hän oli ainakin kuullut, joten saippua ei ollut häntä varten. Jos vesi oli ollut likaista lyhdynsytyttäjän jäljiltä, hänen jäljiltään se olisi mustaa...


[ Kylpemistä ei voi roolia kovin kummoisesti, haha. ]

Hekate napsautti sormiaan, pahus! Ei siis vilauttaminenkaan auttanut ? Ei sillä, etteikö hän olisi käyttänyt sitä, mutta Shii näytti olevan kuin vankka muuri, joka ei murtuisi vaikka millaisen hyökkäyksen saisi niskaan. Ihailtavaa, kovin hurmaavaakin, mutta samalla tuhottavan ärsyttävää. Neito tunsi jäävän omassa leikissään koko ajan kakkossijalle, joka paistoikin ensimmäistä kertaa nyrpeästä kasvonilmeestä.
"Pelataan sitten sinun säännöilläsi."
Hän mumisi ja kellahti selälleen sängylle. Luovutusvoitto, enää rastas ei kykenisi puristamaan mistään mehuja toisen avautumiseksi. Ehkä vika oli väsymyksessä ? Täysissä sielun ja ruumiin voimissa feeniks olisi voinut olla helpompi saamaan suotuisille tuulille ? Nää, ketä tässä taas yritettiin huijata. Hekate huokaisi raskaasti, laskien käden kasvoilleen - tämä oli se turhauttava tunne, jonka välttämiseksi piti tehdä kaikkensa. Eivätkö feeniksit olleetkaan niin sivistynyttä ja hienoa kansaa, kun hän oli kuvitellut vai tiesikö toinen olevansa arvoasteikossa korkeammalla.

Oli, miten oli.
Hekate nousi takaisin istumaan ja antoi katseensa valua sermistä oveen, siitä seinää pitkin toiselle sängylle ja lopulta pienen laatikostoon, jonka päälle oltiin asetettu kynttilä yövaloa kaipaaville. Pelkästä tutkimisen ilosta nuorekko avasi kolmesta luukusta alimman, joka ammotti tyhjyyttä kuten keskimmäinenkin. Ylimmästä löytyi pölyä, vanha ruosteinen kuoriveitsi ja lukki, joka lähti vinhaa vauhtia kipittämään pakoon suurta hirviötä, joka oli löytänyt tiensä sen täydelliseen piiloon.
"Aivan kuin kaipaisin jotain jännitystä.."
Nuorekko aloitti ja yltyi tökkimään jähmettynyttä kahdenraajaista terävällä kynnenkärjellä. Jotain toimintaa, elämää, jännitystä! Vaikka väsymys painoi jokaista jäsentä ja mieli kiljui nukkumaan, niin sitä enemmän sielu tahtoi tehdä jotain spontaania.
"Sääli, että kirjasimme nimemme siihen vieraskirjaan. Jos olisimme jättäneet sen tekemättä, niin olisimme voineet karata maksamatta."
Tai oikeastaan - kuka esti tuhrimasta kirjaa musteella ? Se pitäisi vain saada aulasta ja vóila - lapsenmielisyys ja piheys yhdessä olivat joskus hyväkin juttu, joten vinkkiä seuralaiselle vain tässä liihotteli jokaisella toiveikkaalla vilkaisulla sermiä kohden.

Shii jatkoi peseytymistään välittämättä muun huoneen puolelta kuuluvista äänistä - ne eivät kuulostaneet niin uhkaavilta, että hänen olisi täytynyt pelätä terveytensä puolesta - ja päätti kuitenkin lopulta käyttää saippuaa, ei sitä tiennyt, milloin hänellä olisi seuraavan kerran mahdollisuus peseytyä muuten kuin kylmässä joessa. Hekaten sanat tulivat hänelle jonkinlaisena yllätyksenä - ei hän olisi heti ensimmäisenä ajatellut, että tämä haluaisi jättää maksamatta yöpymisensä varsinkaan nyt, kun se maksettiin jonkun toisen rahoilla.

"Hieman vaikeaa, kun se kurppa jurotti siinä koko ajan", nuorukainen totesi ja pesi itsensä huolellisesti saippuasta, nousten sitten ylös ammeesta. "Mutta mikäs sitä muka estää hiippailemasta alakertaan ja katsomasta, voiko asialle tehdä jotain..." Tietenkin nyt asiaa mietittäessä, olisihan siinä jotain tekemistä käydä sotkemassa nimikirja... Mutta samalla seuraukset saattaisivat ajaa hänet jälleen pakoon, jos kurpalla olisi enemmänkin tuttavia kaupungin muissa majataloissa.

Feeniks alkoi kuivata itseään pyyhkeeseen, heittäen huvittuneen silmäyksen kylpyveden suuntaan - se oli ainakin kaksinverroin niin likaista kuin oli ollut rastaskansalaisen jäljiltä. Olisipa tällä mahtanut olla hyödyttävä kylpy, jos hän olisi käynyt ensin... Hän pudisti päätään itsekseen ja keskittyi sitten kuivaamaan itseään. Olisivatpa sulat olleet vettä hylkiviä, nyt ne roikkuivat rumina hänen käsivarsissaan... Eikä hänellä ollut keinoa kuivattaa niitä, sillä jos niitä alkoi hangata pyyhkeellä, niitä vain alkaisi irrota.

"Jätätkö sitten muka useinkin maksamatta?" varas kysyi, haluten lyhdynsytyttäjän ajatukset muualle kuin kysymyksiin hänestä itsestään. Syyttäkööt sitten häntä lämpimikseen puhumisesta, mutta se oli keino välttyä itse kertomasta mitään.

"Älä anna ulkonäön hämätä."
Se oli täydellinen vastaus Shiin kysymykseen. Eivät kaikki olleet syntyneet rehellisten tähtien alla, joten kyllä maksamatta jättäminen kävi ilman turhia tunnontuskia tältä neidiltä. Pääasia oli, että hänen oma etunsa oli korkeimmalla korokkeella, vaikka nythän totta tosiaan nuorekko avitti hieman herra Palosydämenkin kukkaroa. Eiköhän se majatalonkin emakko muistelisi vielä lämmöllä heitä, kun saisi hyvän syy valittaa vieläkin vanhempana! Kaikkihan me joskus koemme kompastuskiviä ja alakerran rouvalla meni selvästi aivan liian hyvin, kun tuolla oli varaa mulkoilla saapunutta kaksikkoa kuin halpoja makkaroita.
"Et sinäkään täysin vastenmielisenä tainut tuntea aatostani, kun reagoit siihen tuohon sävyyn."
Rastas koitti varmuuden vuoksi vielä varmistaa, oliko feeniks millaisia miehiä - ihan puhdas pulmunen vai kiero käärme. Jos nuorukainen selviäisi täysin rehelliseksi kansalaiseksi, niin Hekate toteaisi äskeisen mietteen olevan vain huono vitsi, jonka kuului vapauttaa paksua tunnelmaa.

Seuraavaksi tämä lähti luikkimaan ovelle, avaten sen hieman raolleen kurkatakseen käytävälle ja portaikkoon, jonka lähituntumassa sijaitsi tiski vieraskirjoineen. Rouvan nuokkuvasta päästä päätellen uniukko ei ollut kaukana, joten kohta varmasti iskisi satumainen tilaisuus käydä tekemään pieniä korjauksia allekirjoitukseen. Aika halvat huvit rastaalla, mutta idiootillapas ne olisivat ilmaiset. Jos he jäisivät kiinni, niin entistä muhkeampi lasku sekä tyrmäreissu vääjäämättä odottaisi. Eihän kukaan sitä tahtonut, eihän ? Oikeastaan miksi viivyttää väistämätöntä, kun unisen kurpan voisi harhauttaa jo heti ?
"No, hyviä ideoita ?"
Lyhdynsytyttäjä siirsi katseensa oven sulkeuduttua takaisin rikoskumppaniinsa, joka ei ollut vielä missään välissä sanonut sitoutuvansa tähän projektiin.

[[ Pitäisiköhän siitä jotenkin sopia, että kuinka tuon vieraskirjan tuhrimisen käy, jos se nyt ensinnäkään tapahtuu <'D ? Mietin, että kiinnijäämisessä olisi omat hupinsa, mutta entä sitten siitä eteenpäin.. ]]

Shii tyytyi hymähtämään huvittuneena Hekatelle - niinpä niin, ja hän kun oli ylläpitänyt suojamuuriaan hieman turhankin aggressiivisesti, toisen osoittauduttua kaikkea muuta paitsi lainkuuliaiseksi. No, eipä hän ollut voinut tietää - eikä hän siitä huolimatta aikonut avautua kovin paljoa enempää. Ehkä kertoa, ettei hänkään nyt mikään kauppiaan kirjanpitäjä ollut, mutta se voisi vielä odottaa. Mistä sitä voisi koskaan tietää, miten aulis toinen olisi myymään tietoja eteenpäin, nyt kun tämä tiesi hänen nimensäkin.

Vain hölmö ei olisi tajunnut, että seuralainen yrittäisi saada asioita selville omin avuin. Vaikka sitten kurkkimalla vieraskirjaan. Sääli sinänsä, että hän osasi kirjoittaa vain oman nimensä, eikä hän aina kirjoittanut sitä täysin oikein, mitä hän ei itse tiennyt.

"Tietenkään en, olenhan minä lainkuuliainen kansalainen, joka haluaa vain saattaa sinut vaikeuksiin rohkaisemalla sinua tuollaisiin tekoihin ja sitten ilmiantaa sinut", feeniks naurahti nyt jo huomattavasti hyväntuulisempana kuin aiemmin, pukiessaan vaatteita sangen nopeaa tahtia ylleen. Eikä ollenkaan liian nopeasti, pian rastaskansalainen olikin jo ovella, mistä tämä olisi voinut hyvinkin kurkkia sermin taakse. No, eipä tämä olisi nähnyt muuta kuin hänen nälkiintyneen, luisevan takamuksensa.

Varas yritti turhaan saada käsivarsiensa sulkia kuivatuksi, ennen kuin hän luovutti ja jätti sitten pyyhkeen kuivumaan sermin ylle, kääntyen katsomaan lyhdynsytyttäjää tämän kysyessä ideoita. "Eikö se ole sinun tehtäväsi, kun kerta tätä ehdotitkin?" hän kysyi nyt jo hieman entisenlaisena itsenään, ennen kuin hän aivan avautuisi ja alkaisi hyväksi ystäväksi. "Mutta sen voi sotkea musteella tai vedellä... Tietysti voisi kokeilla polttamistakin, mutta se olisi hieman liian läpinäkyvää." Hän kohautti olkapäitään, mutta virnisti sitten ilkikurisesti.

Ilmeisesti Shii alkoi päästä elementtiinsä, ja vieläpä nätin rikoskumppanin kanssa. Kuka tahansa olisi ollut tyytyväinen itseensä.


[ Sori, että kesti, mutta kun on välillä pieniä puutteita inspiraatiossa. ]